Pääsykokeet

Pääsykoevastauksia on nyt luettu kolmatta päivää. Niiden perusteella voi sanoa, että ei yliopistoon pääsy enää nykyään vaikeaa ole. Ikäluokat ovat pieniä. Hakijamäärät ovat reilusti pienemmät kuin silloin kun nykyiset hakijat ovat syntyneet, mutta koulutuspaikkoja kaksi kertaa enemmän. Noin puolet hakijoista ei vaikuta viitsineen lukea pääsykoekirjoja ollenkaan, kunhan vain kokeilevat ajankulukseen. Lopuista puolet ei ole lukenut niitä kovin hyvin, kunhan on selaillut ja painanut mieleensä muutamia usein toistuvia nimiä, ja täydentää loput jollain satunnaisella mitä mieleen juolahtaa. Se loppu neljännes, joka on kehdannut lukea kirjan edes kertaalleen lävitse kunnolla ja miettien, pääsee ongelmitta sisään.

Japanissa tilanne on jo meitä pidemmällä. Jokainen, jota sattuu huvittamaan yliopistoon meno, ja on onnistunut pääsemään millaisella tahansa todistuksella lukiosta ulos, voi kävellä sisään, ainakin vähemmän muodissa oleviin yliopistoihin. Siellä on reilusti enemmän aloituspaikkoja kuin rajusti pienentyneissä ikäluokissa ihmisiä, joten opiskelijoista kilpaillaan. Toki Japanissa on myös melkoisen kovat lukukausimaksut, joten opiskelijat muodostavat yliopistoille niiden tulovirran. Siihen kai meilläkin ollaan menossa. Opetusministeriö ajaa sitkeästi kerta toisensa jälkeen lukukausimaksuja opiskeluun, eivätkä ikäluokat ole olennaisesti kasvamaan päin, vaikkei sellaista jyrkkää romahdusta kuin Itä-Aasiassa ole tapahtunutkaan.

Jossain tällaisessa tytärkin varmaan seikkailee noin kolmen vuoden päästä.