maanantai 11. kesäkuuta 2012

Hiekkalaatikon 3. elämä 2. osa

Liikautettiin illalla tyttären kanssa muutamia kiviä vähän ja eiköhän se tässä nyt ole. Näiden kivien asettelun ei tarvitse olla filosofiaa, riittää että kasa on kohtuullisen miellyttävä silmille. Kuivana edestä.
 Pestynä ja sävytettynä vaimon parilla ruukkukukalla.

2 kommenttia:

Lepis kirjoitti...

Huippu idea! Kivet ovat kauniita katseltavia.

Yamaba kirjoitti...

On, ja kun käyttää omille voimille sopivan kokoisia, ei niiden asettelusta jää tuskaisia muistojakaan. Isoja kiviä voi vain pyörittää ja käännellä, mutta sen enempää niille ei mahda mitään.