Rapu Rasmussen

Meille tuli eilen tällainen vieras. Pitäisi olla meillä arviolta 9 päivää. Joskus on meidän tytär huolta pidettävänä vieraissa, joskus tulee meille joku.

 Tyttären luokkakaveri ja paras kaveri on leikattavana Helsingissä ja vanhemmat lähtivät ymmärrettävästi mukaan. Lapsella ei ole ihan helppo eikä vaaraton operaatio edessä. Tytär järjesti perheen koiran meille hoitoon. 5-vuotias mäyräkoiran ja beaglen sekoitus. Uros. Pienestä koostaan huolimatta hyvin lihaksikas, vahva ja nopea. Osaa yhden komennon: "paikka!", mutta ei muuta. Ihan hyvin se on perheessä pidetty, ruokittu ja paijattu, mutta kukaan siellä ei ole mikään koirankouluttaja ollut.

Järjestin tämän päivän kotipäiväksi, olen lukenut pinon ihmisten kirjoitelmia ja ollut koirien seurana. Eilisen illan vieras tietysti vaikerteli ja luimisteli meitä. Olisi karannut jos olisi voinut; se pystyy hyppäämään melkein metrin ja avaamaan ulko-oven kahvasta käpälällään. Joi, mutta ei syönyt mitään, paitsi vaimolta keksin. Yleensä koirista tulee minun koiria, mutta tästä taitaa tulla vaimon koira. Arvatenkin kotiperheessä emäntä on se joka huolta pitää; niin useimmissa perheissä näyttää olevan.

Eilen käytettiin pidemmällä ja parillä lyhyemmällä kävelyllä. Tänään olen jatkanut sitä. Viideltä ensimmäisen kerran, sen jälkeen tunnin parin välein. Saapahan purkaa levottomuuttaan liikuntaan. Se koirille yleensä auttaa. Illallisella söi jo, tosin vain lettua, makkaraa ja keksiä, eikä paljoa, mutta kuitenkin. Nahkaluuta on alkanut järsiä omalla matollaan. Miinan pyllyä se käy välillä haistamassa, mikä varmaan myös lohduttaa. Naiset haisee hyvälle. Kyllä se siitä, ei tämä ensimmäinen hoitokoirani ole.

Miinan ruokahalu on kaksinkertaistunut. Syö kaiken mitä kuppiin menee. Annan syödä, paras pitää kumpikin niin kylläisenä kuin mahaan suinkin uppoaa. Kävelyillä Miina on mukana vain puolella. Yrittää kyllä, mutta ei tahdo vanhus jaksaa samaa tahtia kuin tällainen nuorukainen.

En ole kuitenkaan tottunut näin pieniin koiriin. Tämän kanssa pitää varoa ettei astu päälle. Etenkin kun se näin alussa on mennyt vieraassa paikassa puolivauhkona siksakkia joka suuntaan.

Mitään se ei tottele, paitsi sitä "paikkaa!"Hihnassa sitä on aina tiukasti pidetty, kun se ei tule luo kutsumalla. Koska se ei ole vielä edes juuri syönyt mitään, ei ole ollut mitään millä sitä voisi houkutella.   On surullinen, eikä ole oikein halunnut ottaa vastaan taputuksiakaan. Joten ei olla laskettu irti. Mutta eiköhän tässä muutaman päivän sisään jo juttuun tulla. 

Huomenna saavat koirat olla 5 tuntia kahdestaan.