Mökkikauden avajaiset

Vein isän mökille. Halusi kokeilla vieläkö hän siellä pärjää. 100 metrin kävely panee sen jo läähättämään. Itse rakentamansa paikka. Haluaa pitää siitä huolta niin kauan kuin suinkin liikkumaan pystyy. Lakaista ainakin verannan ja haravoida etupihan, käyden välillä sohvalla lepäilemässä ja hellaa lämmittämässä. Katolle ei taida enää nousta kattopeltejä tarkastamaan.

 Ravun päästin mökillä irti ensimmäistä kertaa. Se juoksi ensimmäiset 3 tuntia pitkin mehtiä, luultavasti muutaman sadan metrin etäisyydellä. Ei antanut koskea itseensä, ei päästänyt lähellekään. Kiinni pidetty koira, juoksi vapaana kun vapaaksi pääsi. Sen jälkeen tuli nälkä ja se kävi sekä keksillä että taputettavana. Papalta nakkeja. Irti sai olla edelleen, mutta nyt se pysytteli mökin piha-alueella. Pois kun lähdettiin tuli ihan itse auton luo, missä nostin sen kyytiin takapenkille Miinan viereen. Me tullaan juttuun jo oikein hyvin. Kotona tervehtii jo häntä heiluen kaikki palaajat, missä järjestyksessä minäkin päivänä sitten tullaankaan. Kuvaa ei nyt ole, se meni niin kovaa silloin kun minulla sattui olemaan kamera kädessä.

Pilvet taivaalla on jo kesäisiä kumpupilviä, mutta Miekan päällä on vielä jää. Rannasta on 3 metriä sula.

 Pähkinäpensas (Corylus avellana) kukkii. Tänä vuonna on norkkoja paljon, tiedä vaikka saataisiin pähkinöitä syksyllä.

 En kerro mitä tämän kuvan kanssa kävi. Sanottakoon vain että emikukkaan tarkentaminen ei ole kamerallani helppoa, mutta en aio sen takia kalliimpaa kameraa ostaa. Joka tapauksessa meni taidekuvien sarjaan.

 Sinivuokko (Anemone hepatica/Hepatica nobilis) siellä oli myös hehkeimmillään. Nämä on hämäläisiä alkujaan, immigrantteja eli mamuja Savoon. Kanta on Kurusta Tamperelta jonkin matkaa pohjoiseen, ja olen tuonut sieltä pari pientä tainta vuonna 1980. Ne on lisääntyneet ja täyttäneet hyvin uutta kotimaataan, levinneet siemeninä laajalle. Tässä yksi itse kylväytynyt pensas jalavan juurella.

 Toinen taidekuva, eli ainoa kuva jossa takennus heteisiin onnistui. Mutta periaatteessa tarkoitus olisi hyvin voinutkin olla kuvata kuinka kukka kauneudestaan tietoisena kainosti kurkistaa lehden takaa satunnaista ohi kävelevää tontin omistajaa.

 Ihan mukavia ne on sivultakin. Väri on terälehtien ulkoreunalla pehmeämpi.

 Tässä lienee risteydytty kiurunkannuksen (Corydalis solida) kanssa, koska samasta juurakosta kiurunkannuksen lehtien kanssa kukat nousevat.  --- ei vainenkaan.

 Tämäkin on todellinen. Jossain siemenessä on ollut mutaatio, ja tämä sinivuokko kukkiikin valkoisin kukin. En ole huomannut tätä enkä tällaista koskaan aikaisemmin, vaikka varmaan tämä on jo aiemminkin kukkinut, koska tässä on jo kaksi kukkavartta. Mikään hirveä harvinaisuus tämä ei liene; kuukkelilla löytyy monta muutakin samanlaisen löytäjää.

Mökkikausi on sitten avattu tälle kesälle. Toivotaan riittävästi sadetta kesän mittaan.