Kevätkylvöjä

Kylvettiin härkäpapua, herneitä, retiisiä, pinaattia ja porkkanaa. Katsottiin että se riittää yhdelle illalle. Tyttärellä on ruotsin kokeet aamulla. Jotain muuta toisella kertaa, kunhan taas ehtii. Rikkaruohot siellä näkyy ehtineen jo hyvälle sirkkataimelle, ja syksyllä levitetyistä pehkuista näyttäisi itävän vehnää.

 Naapurin tytär lähti koirineen, joten meillä on taas rauha maassa. Tosin kävi meillä pianotäti ja tämä tarrasi heti kulli pystyssä sääreen kiinni ja alkoi nytkyttää. Sielläkin on kotona naaraskoiraa, useampiakin. Vaikka uroksia molemmat ollaan, Rasmussen ja minä, niin kyllä meillä kuitenkin hienovaraisuuden asteessa jotain eroa on. Tämä on joskus vähän rasittava. Ei väkivaltainen kuitenkaan, eikä viinaa juo.

Hain isäni pois mökiltä. Ihan sipissä, hyvä kun jaksoi monta kertaa leväten kiivetä portaat kotiinsa kolmanteen kerrokseen. On ollut talven melkein liikkumatta, joten muutaman päivän haravointi, tosin välillä mökin sohvalla makaillen, tuntui. Mutta niin vain sitkeästi väitti että mökillä on mukavaa. Enpä epäile. Siellä se on jo neljä vuosikymmentä kesäisin milloin mitäkin turannut. Yhden kerran se on käynyt ulkomailla; Hollannissa käytin sitä joskus 15 vuotta sitten, keväällä, varta vasten tulppaaneja kahtomassa. Hollannin se halusi nähdä, muu ulkomaa ei sen kummemmin kiinnostanut. Ei kovin paljon kotimaan matkailukaan. Mökillä se vain on ollut aina kun on sinne päässyt, eläkkeelle jäätyään kaiken lumettoman ajan, nyt hyvin vanhana vain toukokuulta syyskuulle. Tällä kertaa vain neljä päivää, sitten kotiin lepäämään.