Lontoo 2

British Library on muuttanut uusiin tiloihin St. Pancrasille 1997. Komea rakennus, ja toimivan tuntuinen. Kirjoihin siellä ei pääse käsiksi rekisteröitymättä ja asuinpaikkakin Briteissä pitäisi pystyä todistamaan vuokranmaksu- tai kaasulaskunmaksukuitilla. Ehkä kotikirjaston suosituksellakin pääsisi vierailemaan. Mutta se ei tämän vierailun tarkoitus ollut. British Libraryssä saa kohtuuhintaan hyvin herkullisen lounaan, joka käytiin syömässä. Salaattipöytä, curryriisiä, englantilaisia kuumia piiraita sellaisella sisällyksellä kuin haluaa. Ilmapiiri on mukava. Ihmisiä syömässä samalla hartaasti kirjoja lukien, vaimeaa rauhallista keskustelua, vanhoja valkotukkaisia eläkeläisprofessoreita ja nuoria väitöskirjantekijöitä, sekä paljon koululaisia luokkaretkellä. Reput tarkastivat ovella, mutta muuten sisään pääsee vapaasti.

British Museum on ulkoapäin entisenlaisensa. Uusklassista arkkitehtuuria, seinät voisi jo vähitellen pestä ulkoapäin. Rakennus alkaa olla aika tumma.

Sisältä se on osittain aivan uusi. British Libraryn siirryttyä sieltä pois sisäpihan keskusaukio rakennettiin uusiksi ja katettiin, sekä nimettiin Queen Elizabeth II Great Courtiksi. Se on kaunis. Se on hieno. Ja on se käteväkin, kun vähän päästä tuli sadekuuroja.

Siellä nähtiin egyptiläinen hymyilevä jumalatar. Hyvin tyyni nainen. Hänen kanssaan olisi mielenkiintoista jutella. Hän puhuisi harkitusti ja miettien.

Ja kreikkalainen Venus, joka ei ollut aivan yhtä tyyni ja rauhallinen, mutta jos oikein muistan, ei tämä vanhaa alastomuutta häpeilemätöntä antiikin Kreikkaa edustanutkaan, vaan jotain myöhempää tirkistelemisestä kiinnostunutta aikakautta.

Babylonialaisia leijonanmetsästyskoiria. Ne oli jo 4000 vuotta sitten aivan koiran näköisiä, ei suden tyyppisiä ollenkaan. Ja nähtiin siellä paljon muutakin. Kivi- ja saviteknologiassa on puolensa, siinä missä valurautateknologiassakin. Ne on ihmisläheisiä. Taide pyrkii kauneuteen ja ylväyteen, ja vaikka onkin uskonnon tai poliittisen yhteisön suhteen propagandistista, niin se on kuitenkin suoraan ymmärrettävissä.

National Gallery on entisensä. Sielläkin on ymmärrettävää taidetta, ja iso se on. Sielläkin yksi lounas syötiin kiertelyn välissä, mutta siellä oli kaikkialla niin kamala tungos, että isoudesta huolimatta tunnelma oli aika ahdas. Tatessa ei ollut yhtä tungosta ollenkaan. Kaikkiin näihin julkisiin museoihin on vapaa pääsy, mutta toki näissä niin kuin kaikkialla muuallakin pyydetään vapaaehtoista kontribuutiota parista punnasta ylöspäin. Niiden ylläpito maksaa, ja kyllä me se pari puntaa aina annettiin.