Autoradio

Autoradio on vähän ongelma. Oli kerran aika, jolloin tykkäsin kuunnella aamuisin Radio Aaltoa töihin ajellessani. Ennen kaikkea siksi että siellä puhui Olga K. Ihan sama mitä se puhui, kunhan puhui. Tykkäsin äänestä. Harri Moisio sen kaverina kelpasi myös. Aika usein siellä tuli lapsiperhejuttuja, mikä sopi minulle. Iltaisin kotiin ajellessaan saattoi kuunnella vaikka Groovea, vaikka siellä olikin usein vähän höpsöjä toimittajia, mutta siitä ei iltaisin niin välittänyt. Sitten Aallossa alkoivat kehittää, toivat uusia pahaäänisiä toimittajia, ja samalla se lakkasi kulumasta jatkuvasti täällä kaukana. Joskus kuului, joskus ei. Olga K lakkasi kuulumasta kokonaan, vaikka silloin tällöin yritin tehdä koekuunteluja. Niinpä luovuin siitä.

Nova ei jotensakin sovi minulle. En saa siihen makua millään. Enkä erilaisiin rokkiasemiin, jotka käyttää soittolistoja. Yhdeltä bändiltä ei koskaan soi kuin se yksi kaikkein kulunein kappale, ikään kuin vuosikausia kasassa olleet bändit ei olisi mitään muuta koskaan tehneet. Eikä toimittajat osaa enää puhua kappaleista mitään, jos nyt nimen ja esittäjän osaavat lukea listasta. Toki nykytähdiltä tulee listalle aina uusia hittikappaleita, mutta kun on kuunnellut pop-musiikkia 1960-luvulta lähtien paljon, niin on jo oppinut että hitissä on oltava ainakin 90% ennestään tuttua ja vain korkeintaan 10% jotain uutta. Jos niinkään paljon. Enkä tietysti kuulu niiden asemien kohderyhmäänkään.

Ei jää paljoa muuta kuin Yle. Sisältö sopisi kaltaiselleni yli 50-vuotiaalle. Kuulun selkeästi kohderyhmään. Sen kuuntelu kuitenkin on ihan kamalaa. On ollut sen jälkeen kun keksittiin autoradiot, jotka etsivät aina saman kanavan voimakkainta signaalia. Mieluiten kuuntelisin Yle Puhetta, koska lehdet usein jää ajan puutteen vuoksi lukematta, ja siellä on mielenkiintoisia asiantuntijahaastatteluja yms asiaohjelmia. Sitä ei voi kuunnella, koska säännöllisesti autoradioni vaihtaa Yle 1:een 10 sekunnin kuluttua. Asialle ei voi kerta kaikkiaan mitään. Oli kuuluvuus kuinka hyvä tahansa, tapahtuu aina sama asia.

No, Yle 1:llä on on joskus mielenkiintoisia ohjelmia, mutta eipä ole aina. Säätiedotusta merenkulkijoille kuuntelen ihan mielelläni, mutta hartaudet ja klassinen laulu jää kuuntelematta. Sen kohderyhmä ei edes ole yli 50-vuotiaat, vaan ehkäpä yli 70-vuotiaat oopperalaulun ystävät. Sen kuuluvuus on myös oudon huono. Aänenvoimakkuus on säädetty paljon hiljaisemmaksi kuin mikään muun aseman. En tajua miksi.

Sitten on Radio Suomi. Se lähettää paljon paikallista ohjelmaa, sinänsä aika mielenkiintoistakin usein. Ongelma on, että etenkin korpiteillä ajellessa se paikka, mistä ohjelma tulee, vaihtuu sen mukaan millä puolella mäkeä on, tai kummalla puolen tietä on hakkuuaukea tai pelto. Eli puhe tai musiikki vaihtuu 10-30 sekunnin välein. Parhaimmissa kuuluvuusalueiden leikkauspisteissä ohjelma voi vaihdella yhtenään neljän eri toimituksen kesken. Radio Suomen kanssa tulee skitsofreeniksi. Se on selvästi tarkoitettu kuunneltavaksi vain kotona kiinteästä radiosta. Ei missään tapauksessa autoradiosta.

Niinpä taitaa olla, että autoradiota voi kuunnella parhaiten pitämällä se kiinni. "Silence is golden", lauloivat ennen vanhaan. Eller, jag borde kanske byta till Radio Vega.