Tie vei Somerniemelle. Löysin sieltä kauniin supan. Pohjalla on kirkasvetinen lampi, jonka rannoilla kasvaa oikein komeita tervaleppiä.
Reunat ympärillä ovat kaikkialla jyrkät. Tänne on joskus aikoinaan jäänyt todella iso jäälohkare sulamaan omina aikoinaan.
Kavalahaarakasta (Ramaria formosa) kasvoi rinteillä paljon isoina painavina möykkyinä. En tuollaisia monttejä ole koskaan ennen nähnytkään, enkä näin paljon.
Lammella liikuskelee ilmeisesti jonkinlainen Somerniemen shamaani. Rituaalikaluja oli ripusteltu kuusenoksiin.
Varsinaissuomalainen ihminen on vaatimaton, ei pröystäile eikä pöyhkeile. Hän tekee kesämökin, jossa on kaikki tarpeellinen, mutta ei mitään liikaa.
Oli Somerniemellä muutaman kilometrin päässä toinenkin varsinaissuomalainen talo, jonka isäntä ei ihan yhtä vaatimaton ollut, mutta mukavat sillä oli jutut, ja tottunut oli niitä kertomaan.
Koska täällä kaikki oli taidetta ja ainakin joissain paikoin valokuvaus kielletty, jätin ne tykkänään ottamatta portista sisään astuttuani. Kuvia on kyllä verkossakin ihan riittämiin. Hyvin mykistävä paikka. Kovin erilaista taidetta kuin Haehatuksessa, mutta molemmissa on kannattanut käydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti