Tytär töihin

Sinne hän taas häviää, töihin, aamulla klo 05.25. Itse asiassa aloitti jo eilen aamulla, mutta silloin olin vielä itse nukkumassa.

Mansikkaa taas poimitaan. Nyt toisena kesänä, 14-vuotiaana, hän on jo vanha tekijä, joka osaa homman. Mutta miksiköhän kävi taas samoin kuin viime kesänä? Kun tytär lähtee mansikkaan, alkaa isot paarmahelteet. Sellaiselle ei isä mahda mitään. Taidot loppuu. Vaikka monenlaista osaakin, ei osaa tehdä tuulista kuivaa pilvipoutaa +17C silloin kun sitä tarvittaisiin.

Mukava se olisi ollut kotonakin kaverina, mutta ei vain. Valittaa kamalasti kotiin tultuaan paarmoja, kuumuutta, selän kipeyttä ja mansikoiden vähyyttä, mutta ei puhettakaan etteikö seuraavana aamuna olisi taas menossa. Mikä on päätetty ja luvattu, se pidetään. Aamulla aikaisin on viileämpi kerätä, paarmoja ei vielä ole lennossa, ja mansikat on saatava tuoreina kauppaan; se että ne vasta alkavat kypsyä merkitsee parempaa hintaa. Tulee hän sitten kotiin jo kahdelta iltapäivällä ja ottaa loppupäivän rennosti.

Ihminen, joka pärjää mansikkapellolla, pärjää kyllä missä vain.