Elämä Riuskin kanssa jatkuu. Ei ole vikoja, eikä ole valittamista. Kyyti on pehmeää ja ketterää.
Suurin innostus säästeliääseen ajamiseen karisi talvella. Töitä liikaa, aina piti ehtiä johonkin. Kulutus oli suurempaa kuin ensimmäisenä talvena. Auton mittarin mukaan se kohosi 6.0 l/100 km varsinaisen talven aikana. Kovaa pakkasta, tiet aina lumipeitteisen nypyläiset, ja vauhtia enemmän. Nyt pitkän reissun jälkeen kun olen ajanut tasaisemmin ja varonut kiireitä, on kulutus pudonnut 4.7 l/100 km, samaan mitä se oli vuosi sitten loppukeväällä. Jos tiet olisivat kuivat, voisi olla vähemmänkin, mutta aika usein saa ajaa sateessa tai ainakin märillä teillä. Bensan tyypin muutos ei näytä vaikuttaneen mitään keskikulutukseen; 95+10% pirtua minä tankkaan.
Asemille näkyy ilmestyneen myös 98-10 laatua. Vaikeaa on näköjään pirtubensaan siirtyminen. Vaimon Aven kanssa ei ole tarvinnut miettiä. Siihen käy vain 98-5, sen verran vanhaa mallia jo.
Riuskin varakanisteriin tankkasin kuitenkin sitä samaa; ostin pienen 5 l kanisterin kaiken varalta takakonttiin. 98-5 on fleksifuelia nyt. Kelpaa autoon kuin autoon. Pitää pitää mukana, koska en aina muista varmistaa että autossa polttoaine riittää, ja joskus on joutunut auttamaan muita tielle jääneitä. Riuskin kanssa minulta ei ole kyllä auto jäänyt tielle koskaan, mutta keskimäärin kerta vuoteen on joutunut ajamaan viimeisen 1-3 km hissuksiin sähköllä bensa-asemalle, kun neste on jo ehtinyt loppua. Sähkömoottorista on tällaisessa autossa monenlaista hyötyä.
Tyytyväinen autoon siis olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti