lauantai 11. kesäkuuta 2011

Jäähyväiset до свидания Россия

Illalla, aikaa kuluttaen, katuja kuljeskellen. Oli poppelien siementen aika, niin kuin yleensä tähän aikaan kesäkuun alussa Moskovassa. Niiden lähettäjiä sanotaan balsamipoppeleiksi, mutta en tiedä, varsinaista botanistin analyysiä puista en ole nähnyt. Balsamipoppeleiksi voidaan sanoa monia lajeja, ei välttämättä ainoastaan Populus balsameaa, joka tekee kamalat määrät juuriversoja. Joka tapauksessa niitä on Moskovassa paljon, ilmeisesti aikoinaan pistokaslisättyjä, koska ne on lähes kaikki naaraspuita. Nehän siemeniä lähettävät, ja nämä siemenet ovat järjestään hedelmöittymättömiä, eli niissä ei oikeastaan ole siementä ollenkaan. Joku sanoo että näitä naaraspoppeleita on Moskovassa 300 000, toinen että 400 000. Niiden istuttamisen aloitti Stalin, rakennettuaan ensin kaupungin uusiksi, ja huomattuaan sitten että jotain vihreääkin tarvitaan. Poppeli kasvaa nopeasti, haisee keväisin ja sateella hyvältä, ja tulee komeaksi puuksi. Hrustsevin aikana Moskovan laajentuessa nopeasti uusille kerrostaloalueille istutettiin myös vihreää, eli samaa poppelia. Niiden haituvat voivat aiheuttaa joillekin ihmisille allergisia reaktioita, ja tuollainen kuiva haituvakasa roihahtaa liekkiin helposti. Tuli etenee haituvissa nopeasti, jos sitä on useiden neliöiden tai aarien kokoisina mattoina, ja siirtyy kätevästi puisen talon tai autotallin rakenteisiin. Koska venäläiset tykkää kovasti tulien teosta, on vuosikymmenten kuluessa palanut talo tai vaja jos toinenkin kesäkuussa. Muuten ne eivät ole iso vaiva, vaikka moskovalaiset niistä kovasti valittavatkin. Tarttuu ne naamaan kiinni, ja niitä lentää ilmassa koko ajan, mutta ei ne ole mitään itikoihin verrattuna. Reikää nahkaan ne ei pistä.


Ilta saapuu, ja junan lähtö lähenee. Jo tässä on päivää kuljeskellen kulutettukin. Vähän evästä ja litra vettä matkaan, ja täältä joutaa.

Nuo aseman seudut on vähän levotonta aluetta. Sinne kerääntyy juoppoja ja muuta joutilasta porukkaa, sekä miliisejä heitä katselemaan. Päivisin siellä seisoskelee työnhaussa olevia miehiä, joita työnantajat käy hakemassa erilaisiin likaisiin töihin, hyvin pienellä palkalla. Siellä on oikeat kapitalistiset työmarkkinat; jos tarjottu palkka ei kelpaa, jää työvoima myymättä. Kysyntä ja tarjonta määrää hinnat. Venäjällä on kyllä laki, jonka mukaan vähimmäispalkka on kuussa hiukan vajaa 100 euroa, mutta en tiedä päteekö se millään tavalla näillä aseman edustan työmarkkinoilla. Työsuhde on usein vain päivän kestävä.

Leningradskii vokzal, kyrillisillä rakennuksen katolla. Täältä Suomen junat lähtee, ja tänne ne tulee. Myös junat Tveriin ja Pietariin.

Tolstoi ei ole samanlainen kuin Siperian junat. Se on menossa rikkaaseen maahan, ja se näkyy junan varustelu- ja palvelutasossa. Uutta, tilavaa, puhdasta, tekniikkaa siellä ja täällä. Vaunuisäntä ei kysellyt passeja kun junaan noustiin, mikä oli outoa sekin; pelkät matkaliput riittivät. Passin hän haki hytistä vasta myöhemmin säilöönsä, mikä oli jo normaalimpaa. Eikä hän heittänyt hyttiin lakanapussia, mistä olisin tehnyt itse petini. Kaikki oli jo tehty valmiiksi.

Kouvola ... Suomi ... luulin, että venäläisnaisten hameet vaihtuisivat suomalaisnaisten housuiksi, mutta ei. Suomessa on vielä kamalampi helle kuin Moskovassa, lämpötila pyörii 30 asteessa, ja hameet on päällä täälläkin.

Uutisista kuulen, että Venäjän Karjalassa palaa monta hehtaaria mehtää, ja savu tulee Lappeenrantaan. Putinilla on vielä hommia tehtävänään.



2 kommenttia:

Buntu kirjoitti...

Jännä tuo Leningradin (alue ja asema) olemassaolon sinnikkyys. No, kaipa venäjäläiset ovat käytännöllisiä eivätkä pidä kaiken uudelleenimeämistä tarpeellisena. Pietarissahan on Suomen asema ja jostain kumman syystä innokkaat en-wikipedian rautatie-entusiastit eivät halua tunnustaa perinteistä englanninkielistä nimeä Finland Station, vaan siitä on väännetty joku kummallinen railway terminal.

Yamaba kirjoitti...

Niin on. Nimien kirjo varmaan johtuu siitä, että on sekä vanhan Venäjän nimistöön paluuta haluavia että vanhan Neuvostoliiton nimistöstä kiinni pitäviä. Pietarin kaupungissa edelliset voittivat, Leningradskaja oblastissa jälkimmäiset. Moskovassa ei ole ymmärtääkseni isoa halua nimien vaihtoon ylipäänsä ollut. Sekavaahan se on, lopputuloksena. Mutta toimeen tulevat.

Katsoin Wikejä; asemana вокзaл yleensä kielissä näkyy esiintyvän, kiinaa myöten, Finnischer Bahnhof, Gare de Finlande, Finlandstation, 芬兰车站. Englantiin on poimittu eri kielistä sanoja, joita sitten sekaisin käyttävät; station, port ja terminal kai ovat kaikki eri aikoina kieleen ulkomailta kulkeutuneita sanoja, joilla viitataan matkan aloitus- ja lopetuspaikkoihin. Se on vähän samanlaista kuin Pietarin/Leningradin kanssa.