Pakkanen

Ollut viikon joka aamu yli -30 astetta pakkasta. Päivisin aina auringossa lämpenee -15 - -20C välille. Kylmään on jo tottunut. Naapureiden pienet lapsetkin vetäytyi alussa sisätiloihin, mutta nyt mekastavat taas tavalliseen malliin pihoissaan, tiellä ja tien penkoilla. -20C ei tunnu enää kylmältä. Kaikki ovat saaneet kaivettua kunnolliset talvivaatteet päälleen, ja ruumiitkin polttavat enemmän energiaa.

Pakkassaappaani ovat 2 numeroa normaaleja isommat. Niihin mahtuu villasukat, eivätkä silti purista mistään. Kommandopipo karvahatun alla pitää posketkin lämpöisinä. Hanskat on vaihdettu rukkasiin.

Talo kestää tällaisen hyvin. Puuta on poltettu kolmessa tulisijassa: uunissa, takassa ja saunakin on lämmitetty joka toinen päivä, on siellä käyty tai ei. Sieltä lähtee lämpimin ilma ilmanvaihtimeen, lämmittämään ulkoa tulevaa ilmaa, niin että ei tarvitse lämmittää sitäkään niin paljon sähköllä. Ensimmäisinä päivinä puuta kului 3 kertaa normaalia enemmän, mutta enää vain 2 kertaa. Talon keskellä oleva kivimuuri on niin lämmin, että riittää kun pitää tulisijoissa ylläpitolämmitystä. Piippu ei hajoa kun kaiken lämmityksen on tehnyt hitaasti ja varovasti. Sähköä en ole minnekään lisännytkään. Hyvin täällä toimeen tulee. Saa jatkua tällaisena ensi kuuhun.

Hiljainen on pihapuu

Joka kerran sun naurustas raikui.
Hiljainen on pihapuu,
Jolla ennen sun laulusi kaikui.
Se oli silloin, mutta nyt
Talvikin on jo kylmennyt.
Pihapuu on hiljainen,
Niin hiljainen.

Minään talvena ei ole ollut niin vähän lintuja kuin nyt. Joululta ne alkoi häviämään. Pihassa käy vielä pari talitinttiä ja harvakseltaan tikka, mutta siinä ne on. Ruuan puutteesta ei ole kysymys, eikä siitä että ruoka olisi välillä loppunut. Tarjolla on ollut koko ajan ainakin auringonkukan siemeniä, maapähkinöitä kookosrasvassa ja linnunmakkaraa. Nyt pakkasilla siellä on vielä lisää talia, kuorittua kauraa ja kuorittua auringonkukkaa. Eri tavarat eri paikoissa, jottei tarvitse turhaan tapella.

Mutta ei pari tinttiä paljoa syö. Mitään täyttämisen tarvetta mihinkään ei ole kuin parin viikon välein, voi olla kolmenkin.

En tiedä syytä lintukatoon.

Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan takasisäänkäynti. Tätä me käytettiin. Campus on vähän kaukana kaupungista, mutta hyvin järjestetty; kaikki toimii, niin viikolla kuin viikonloppunakin. Kyllä siellä näkyy opiskelut toimivan.

Kekkosen yliopistoksikin voinee sanoa. Hän sen kai Ouluun järjesti 1950-luvun lopulla, suomenkieliseksi yliopistoksi Helsingin vastapainoksi. Suomen toiseksi valtioyliopistoksi. Sen takia se niin isoksi on kasvanutkin.

Oulussa

Näillä on täällä oikeanpuoleinen liikenne, ja muutenkin eurooppalaiset liikennesäännöt. Maksuvälineenä käyvät niin euro kuin visakin. Alkuasukkaat ovat ystävällistä ja rauhallista väkeä, ainakin ne mitä olen ehtinyt tavata. Hotellissa osaavat hyvin puhua suomea. Ruoka on syötävää. Pakkasta -25, eli ei kovin kylmääkään. Eiköhän täällä selviä jokusen päivän.

Osaa ne laulaa miehetkin

Andrea Bocelli on käytökseltään eläväinen ja empaattinen kuin Pinokkio, Clint Eastwood, tai lumiukko, mutta ääni hänellä on hyvä.


Sävel: Francesco Sartori
Sanat: Lucio Quarantotto
Alkuperäinen laulu: Andrea Bocelli 1995

Con te partirò

Quando sono solo sogno all'orizzonte e mancan le parole
si, lo so che non c'e luce in una stanza quando manca il sole
se non ci sei tu con me / con me
su le finestre
mostra a tutti il mio cuore che hai acceso
chiudi dentro me la luce che / hai incontrato per strada

con te partiro
paesi / che non ho mai
veduto e vissuto con te
adesso, si, li vivro

con te partiro
su navi per mari
che, io lo so / no, no, non esistono piu
con te io li vivro

quando sei lontana sogno all'orizzonte e mancan le parole
e io si lo so che sei con me / con me
tu, mia luna, tu sei qui con me
mio sole, tu sei qui con me, con me, con me, con me

con te partiro
paesi che non ho mai
veduto e vissuto con te
adesso, si, li vivro

con te partiro
su navi per mari
che, io lo so
no, no, non esistono piu
con te io li rivivro

con te partiro
su navi per mari
che, io lo so,
no, no, non esistono piu
con te io li rivivro

Io con te!

Lumen työntöä

Taas yksi päivä lumentyöntöhommissa. Suomenennätysmaisemissa, näillä seuduin pitäisi olla tämän hetken paksuimmat lumet, 92 cm. Oli täälläkin paljon, vaikken mittanauhan kanssa mitannutkaan. Kun kahlasin metän reunaan kuselle, yletti pili juuri hyvin hangen pinnalle.

Katon tyhjennyksen kohokohta on aina räystäältä hyppääminen kaiken päätteeksi. Mikä siinä kauhussa niin mukavaa onkaan? Näitä pieniä rakennuksia siellä on 5, ja 6 kertaa minä hyppäsin. Mikä tarkoittaa, että yhden kerran kiipesin katolle uudestaan hyppäämään.

-11 C. Paljas pää oli tukan juuresta hikinen ja hiukset yläosistaan jäässä. Mielenkiintoista.

'Jälkeen' -kuvaa ei ole. Kamera jäätyi pakkasessa, ei suostunut enää ottamaan. Olisi pitänyt pitää akku taskussa. Joka tapauksessa, kyllä lumivaipaton katto on kevyen näköinen.

Naisen talvinen tuoksu

Nainen astuu sisään, riisuu käsineensä, päähineensä, kaulaliinansa ja talvitakkinsa, tulvauttaen huoneeseeni huumaavan yhdistelmän saippuaa, deodoranttia, parfyymiä, naisellista hikeä ja feromoneja. Hän istuu edessäni ja esittää asiaansa naisen äänellään, huulet punattuina, silmät kirkkaina, miellyttäviin väriyhdistelmiin pukeutuneena, iästä riippumatta kauniina. Hänelle EI - EI - EI saa mennä sanomaan mitä ensimmäiseksi mieleen tulee.

Hänen voi hyvin varovasti antaa ymmärtää, että olen pannut merkille kaiken sen vaivan, jota hän on tänäänkin käyttänyt tuoksuttautuakseen hyvin miellyttäväksi ja houkuttelevaksi olennoksi. Kiinteällä katseella. Hymyllä. Mutta ei mitään sen enempää. EI. EI. EI.

Naisen kanssa on pelattava peliä, jossa kaikki se houkuttelevuus on näennäisesti jätettävä huomiotta, ja keskittyttävä neutraaliin ongelmanratkaisukeskeiseen neuvotteluun. Niin pitää ollakin; seksuaaliset suhteet ovat niin räjähdysherkkä asia, että niitä säätelevien yhteisöllisten sääntöjen on oltava tiukkoja.

Mutta päivinä, jolloin heitä käy jatkuvana virtana aamuvarhaisesta iltamyöhään tuoksumassa edessäni, olen illalla jo aivan pökerryksissä. Nenä täynnä feromoneja.

Sanat Freddy Quinn
Sävel Barry Sadler 1966

Irgendwo im Fremden Land
Ziehen sie durch Stein und Sand
Fern von zuhaus
Und Vogelfrei
100 Mann und er ist dabei

100 Mann und ein Befehl
Und ein Weg den keiner will
Tag ein Tag aus
Wer weiß wohin
verbranntes Land
und was ist der Sinn ?

Ganz allein in dunkler Nacht
hast du oft daran gedacht
das weit von hier
Der Vollmond scheint
und weit von hier
ein Mädchen weint

Und die Welt ist doch so schön
könnt ich dich noch einmal sehen
Nun trennt uns schon
ein langes Jahr
Weil ein Befehl
Unser Schicksal war

Wahllos schlägt das Schicksal zu
Heute er und Morgen du
Ich hör von Fern
die Krähen schreien
Im Morgen rot
Warum muss das sein ?

Irgendwo im Fremden Land
Ziehen sie durch Stein und Sand
Fern von zuhaus
Und Vogelfrei
100 Mann und er ist dabei

Helmikuu ja puhtaat kädet

Oli ällistyttävä helmikuun ensimmäinen päivä. Tyyntä, kirkasta jo aamusta, aurinkoista koko päivän, pakkasta 1-5C. Se aurinko jopa lämmitti, kun pysähtyi sitä katselemaan.

Kävin uusimassa passini. Aika jättää vanhasta. Pääsin antamaan ensimmäistä kertaa Suomessa sormenjälkeni. Ongelmaksi tuli käsien liika puhtaus. Ei rasvaa ollenkaan. Piti hangata sormillaan niskaansa ja hartioitaan paidan alta jotta sai sormen päihin sen verran rasvaa, että skanneri sai niistä kuvan.

Tulipa nähtyä tuollainenkin ongelma.