Liiterin katolla

Eilen oli nätti aurinkoinen päivä, pakkasta -5C. Hoitelin liiterin katon, ja otin sinne tyttären kaveriksi. Hän lähinnä otti valokuvia ja hyppeli räystäältä alas. Pisin ilmalento mikä sieltä sai oli 2m, eikä juuri alas työnnetty lumi ollut vielä kovettunut.
Vaimokin ennen pitkää kiipesi ylös ja rupesi lumia työntelemään. Katolla on perheen mukava viettää aurinkoista sunnuntai-iltapäivää. Kinder, Küche, katto kaikille ... Lumi irtosi parhaiten kun lohkoi siitä kolalla isoja lohkareita, jotka kieritti tai työnsi räystään ylitse.

Muistan kun tuon katon asensin. Kirvesmiehen kanssa nostettiin nosturilla kattotiilit ylös, mutta itse minä ne sitten paikoilleen laitoin ja naulasin reunatiilet. Pakkasta oli silloin -20C, mutta kylmä ei vain tullut. Koolingeilla tasapainoilu ja raskaiden tiilien mättäminen piti lämpimänä. Silloin ei kuitenkaan tarvinnut riisuuntua aluspaitasilleen ja kääriä hihoja niin kuin nyt. Raskasta ei ole se kolaus sinänsä, vaikka painunut lumi painavaa onkin. Raskasta on jatkuva pehmeällä alustalla tapahtuva ylös- ja alaspäin kiipeäminen, sekä se tasapainon pitäminen, missä syvälihaksia myöten käyttää kaikkea lihas- ja tasapainoelimiään mitä on.