Lahnaverkko oli tarttunut isoon hakoon. Niitä puita on nostettu järvestä ylös polttopuiksi jo kymmeniä. Vähän kauempaa ja syvempää löytyi vielä yksi. Saatiin sen kevyempi pää pintaan, soudettiin pitkän aikaa rantaan päin. Raskaampi pää raahasi pohjaa myöten. Kun jalat yletti pohjaan heitin vaatteet pois ja hyppäsin veneestä järveen. Irrottelin siellä verkon haosta ja laitoin isän soutelemaan kotiin. Talutin itse haon raskaammasta päästä pitäen 200m kotirantaan, missä nostettiin se laiturille kuivamaan. Järvessä käsiteltävissä, kuivalla hirveän painava.
Laituri on helppo paikka missä isä pääsee sitä pienimään. Ei pääse työt loppumaan. Aika vahva se on vielä 82-vuotiaana. Pieniä aikoja tosin vain, sitten on aina huoahettava. Vuan kuitennii. Hakoa se ei pystynyt enää kannattelemaan, mutta souti, välillä leväten.
Milloin lie puu järveen kaatunut? Ehkä joskus Isonvihan aikaan? En tiedä yhtään millä nopeudella puu siellä maatuu. Mutta Isovihakin oli vasta äsken.
4 kommenttia:
Mikä mahtaa olla tuo järvi, mistä löytyy lahnaverkolla puita? Ei kuiten mikään tekojärvi, missä ne on tavallisia...
Pistit sitten aivan ranttaliksi sen ryyppäämisen suhteen!
Sitkeitä he ovat ja siitä saa olla kiitollinen.
Ei se tekojärvi ole. Tämä järvi on nimeltään Miekkaves keskisessä Savossa. Kyllä niitä puita pitäisi löytyä mistä järvestä tahansa, mistä niitä ei ole nostettu talojen tai kesämökkien rannoista jo pois. Etenkin järvistä, missä on viimeisen 100 vuoden aikana harjoitettu tukinuittoa. Siellä niitä on paljonkin. Tämä hako ei kuitenkaan ollut tukki, vaan selvästi järveen kaatunut ja aikansa ajelehtinut puu. Muodosta päätellen ehkä rantakoivu.
Joskus tekee mieli ryypätä. Minulla on kuitenkin niin huono viinapää, ettei juuri tuota enempää.
Kuusi se on, eikä mikään koivu. Hitaasti kasvanut rantatöyräällä, paksu tyvi ja nopeasti kapeneva runko, kallistuessaan kasvanut kaarelle.
Lähetä kommentti