Vaimo on ollut kaksi viikkoa lomalla. Nukkui ensimmäisen niistä, ja toisella viikolla hänestä hiljalleen kehkeytyi hymyileväinen jnainen, joka otti päivänsä rennosti ja rupatteli naureskellen mukavia ruokapöydässä. Huomenna on paluu töihin. Kesällä 2009 hän piti 2 viikkoa kesän 2008 kesälomia, jouluna 2009 1.5 viikkoa kesän 2009 kesälomia, ja nyt hän piti ylityövapaitaan, joita alkoi olla jo 300 tuntia, vaikka isoa osaa ylitöistä ei lasketakaan. Jokainen loma on pitänyt taistella uhkaamalla irtisanoutumisella. Lomia on sisällä reilusti 2kk, ja uudet kesälomat kertymässä päälle ihan kohta.
On se saatana että ihmisten töitä ei pysty jakamaan tasan, edes suunnilleen. Säästöohjelmat eri puolilla maan hallintosektoreita, työvoimapula terveydentoitoalalla, isot rakenteelliset uudistukset joiden takia tulevaisuuden ratkaisuja on hankala tehdä, yleinen kyvyttömyys päätöksentekoon, yms yms ovat tietysti jokainen selityksiä tilanteeseen. Mutta ei tämä silti yksilöiden kohdalla oikein mene.
Vaimo voisi sanoutua irti saman tien. Minun puolestani. Siitä hermostuisi kunnanhallitus, perusturvajohtaja ja ehkä se tuttu potilaskunta, jota hän on yli 20 vuotta hoitanut, osaa heistä jo syntymästä lähtien. Mutta hän kuolee itse kohta sydän- tai aivoinfarktiin tällä menolla. Talon velat on maksettu, autojen velat on maksettu. Vaimo voisi hyvin olla puoli vuotta tai vuoden kotona, ja mennä sen jälkeen reppufirmaan töihin. 3 pv á 8 h töitä viikossa riittäisi hyvin elämiseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Käyppä soittamassa vaimollesi tämän päivän klassikkoni.
Positiivista oli, että hymy on palannut. Mahdanko sitä enää löytää.
Tasan niitä töitä ei osata jakaa millään sektorilla, näemmä.
Lämpimiä terveisiä hälle. Samassa veneessä mennään vaik eri alan airoja soudetaan.
Hienoa, että vaimo on saanut nukkua! Ja osannut...
Toi on kyl niin kamalaa, tuttua ja väärin. PAKOTA vaimosi irtisanoutumaan! Se olis hyvä teko sulta.
Ei aikuista naista pakoteta. Hänellä on omat lojaliteettinsa ja oma ylpeytensä, sekä oma sota käytävänään kunnan hallinnon kanssa. Hän katsoo sen loppuun asti, mikä ratkaisu sitten onkaan. Minä siivoan taloa, laitan ruokaa, leikin lapsen kanssa ja hoidan koiraa, sen minkä omilta töiltäni joudan. Sekä sanon, että minulle käy mitä hän sitten päättääkään.
Ihminen osaa nukkua silloin kun ei jaksa eikä tarvitse enää huolehtia. Ei vaimo kohta nuku enää kunnolla.
Ihan hyvää se klassikko oli. Löytyy se hymy ihmiseltä kuin ihmiseltä kun lepää ja rentoutuu tarpeeksi.
Mun mielestä on todella outoa, että ihminen jolla ei ole taloudellista pakkoa olla orjuudessa, pysyy siinä.
Noh. Mulle työ ei merkitsekään _mitään_ muuta kuin keinoa ansaita rahaa. Vaimollesi mitä ilmeisimmin merkitsee! Aika paljonkin, kun on valmis tuohon...
Tieto siitä, että on tärkeä ja että apua tarvitaan, sekä kiitokset, pitävät ihmiset tiukasti työelämässä. Ei sellaisesta ole helppo lähteä.
Joo. Ymmärrän. Vaimosi on siitä onnekkaassa asemassa, että hän tekee oikeasti merkityksellistä työtä. Se varmasti motivoi jaksamaan vaikka millaista kiirettä / painetta / stressiä...
Lähetä kommentti