Piipahdus

Kolmen päivän Oslonreissu. Se oli kokonaan työaikaa, paitsi matkat ja nukkuminen, jota ei ollut tarpeeksi. Jos ei tiedettä, niin sitten diplomatiaa. Kaupungista ei ehtinyt nähdä juuri muuta kuin että oli siellä edelleen 20 cm lunta pihoissa, jalkakäytävät jo sulat. Senkin vain yövalossa.

Palatessa jossain Keski-Norjan päällä oli lumimyrsky, joka viivästytti kaikkia lentoja. Pääsin Vantaalle reilusti myöhässä, ja jos minulla olisi ollut jatkolento, olisin luultavasti jäänyt sinne nalkkiin yöksi. Mutta koska en enää uskalla lentää kuin suoria lentoja ilman matkalaukkua, minulla oli auto parkissa odottamassa. Vantaalla satoi puolen yön aikaan rankasti vettä, Lahdessa vesiräntää ja siitä eteenpäin märkää lunta. Niin paksusti, että iso osa matkaa piti ajaa lyhyillä valoilla, pitkillä meni sokeaksi. Hissukseen, ilman kiirettä, öisille matka-asemille pysähdellen, teetä juoden ja jotain syöden. Kotona olin aamulla klo 03. Nukuin iltapäivään. Saunaan pääsee kohta.

Vaimo ja tytär teki lumityötkin aamulla. Mies ei jaksa.

Yliopistojen rakenteellisen muutoksen näkee ihmisten naamasta, siis opetustehtävissä olevien naamoista. Ruotsissa ollaan päästy lähelle samaa kuin meillä. Siellä jo 30-kymppisellä nuorella miehellä, jolla 5 vuotta sitten oli edessään vielä loistava tulevaisuus ja energiaa muille jakaa, alkaa tukka harmaantua, naamaan tulee uurteita ja konferenssipaperi ei ole juuri minkäänlainen. Norjalaiset, tanskalaiset ja puolalaiset näyttävät tavallisilta ihmisiltä, ja niillä on aikaa kirjoittaa kunnollisia konferenssipapereita. Eli Suomi edellä ja Ruotsi muutaman vuoden viiveellä perässä johtavat selvästi pohjoismaista korkeakoulutuksen uudelleenorganisointia. Siitä ei kannata olla ylpeä.