Terveysturistina Mikkelissä

Sain 2 metriä kuitukaapelia sisääni, perseestä käsin. Kolonoskopia riitti. Gastroskopia suun kautta jäi tekemättä, koska ei minulla siellä puolessa mitään ongelmia ollut. Tosin olisihan se kokemuksena ollut mielenkiintoinen. Vaan oli kolonoskopiassakin riittämiin.

Kävin yhdellä Suomen parhaista kirurgeista, Niilo Härkösellä. Yksityisvastaanotolla, en vaimoni kautta suhteilla julkisella puolella jonoissa etuillen, jos sellainen sattuisi tulemaan jonkun lukijani mieleen. Toki se maksoi rahaa ja Mikkeliin oli melkoinen ajomatka, niin että reissuun meni melkein koko päivä. Mutta oli hyvä olla erittäin pätevien tekijöiden tutkittavana. Vaimonsa toimi avustajana mahan päällä, kertoen aina missä kohden valo oli etenemässä ja painaen mahaa oikeista kohdin. Ovat tehneet erilaisia tähystysoperaatioita satoja jos eivät tuhansia yhdessä, ja sen huomasi.

Aina kun ähkintäni alkoi muuttua voihkinnaksi, vähensivät he kipua, joko ilman pumppaamista tai mutkissa etenemistä. Pyöräyttelivät minua välillä vasemmalle, välillä oikealle kyljelle ja välillä selälleen. Kaksi metriä vaijeria sisääni tunkivat, umpisuoleen asti. Uskomaton määrä sitä mahaan mahtuu niin pieneen tilaan, kaikki kylkiluiden alapuolella. Pernan mutka vasempien kylkiluiden alareunassa oli kipein. Siinä on paitsi jyrkkä alle 90 asteen kulma, niin suoli on kiinni mahan seinämässä eikä pääse liikkumaan kuten monessa muussa mutkassa. Mutta ei se sen enempää koskenut kuin hammaslääkärissä poraaminen ja paikkaaminen ilman puudutuksia. Pelotti vain enemmän, koska oli uutta ja ennenkokematonta. Diapamin (ensimmäisen eläissäni) ja kipupillerin sain ennen operaatiota.

Ei siellä sitten syöpää ollut. Sääli sinänsä, ei tullut professuuria auki tällä kertaa nuorempia hakijoita varten. Eikä ollut Clostridium difficileä, joka myös voi tappaa. Oli vain pikkuinen Colitis ulcerosa, eli varsin pieni 10 cm mittainen haavauma ja tulehdus paksusuolen loppupäässä, missä se on helppo hoitaa. Kortisonivaahtoa kerran ja suppoja kaksi kertaa päivässä pyllyyn, sekä Plantago ovatan siemenkuoria pari lusikallista iltaisin suun kautta. Aika tuore tapaus vielä; luulisin että sen kehittymisen saa panna yliopistolainsäädännön uudistuksen piikkiin.

Toimenpiteen jälkeen makailin vessan lattialla kiemurtelemassa, välillä seinää vasten jalat kohti kattoa, ja piereskelin niin perkeleesti. Hajutonta tavaraa, puhtaasta suolesta, sisään pumpattua ilmaa. Se oli suloista nautintoa.

Kun sain mahani sen verran pieneksi että pystyin kävelemään, otin Miinan autosta, missä se oli minua odotellut. Kulkee mukanani missä mahdollista. Lähdettiin etsimään Mikkelin keskustasta jotain ruokaa. En ollut syönyt kahteen päivään. Syömättömyys ei sinänsä ollut mikään ongelma, olen paastonnut moneen kertaan nuorempana. Yleensä tosin vain päivän parin paastoja, viittä päivää enempää en koskaan. Se mistä nyt oli suurin puute oli maku. Sensorinen deprivaatio suussa. Normaalipaastoissa sai aina välillä juoda kasvisliemiä yms, mutta tässä vain Colonsteriliä. Löysin R-kioskin, mistä ostin purkillisen juotavaa jukurttia. Nautin sen kadun varressa. Se oli ihanaa juotavaa.

Sitten käytiin Miinan kanssa puolen tunnin kävelyllä pitkin Mikkeliä, jotta diapamin vaikutus heikkenisi ja saisin laillisesti ajaa taas autoa. Miina teki paskat Naisvuorelle uimahallin puoleiseen rinteeseen. Hyvää kiinteää ja ravinteikasta luonnon tuotetta, sen ei pitäisi ketään siellä haitata. Sen jälkeen apteekkiin rohdot ostamaan, ja ruokaostoksille. Lisää pehmeää juotavaa jukurttia, greippimehua ja salmiakkia. Niitä hissukseen nautiskelin kotimatkalla. Illalla kävin vain pienellä kävelyllä tyttären ja Miinan kanssa, hyvin hitaalla, koska mahani kävi illan mittaan kipeäksi sieltä täältä. Ja menin jo kahdeksalta nukkumaan, nukahdin kuin tukki heti.

Mielenkiintoinen ja hyvin opettavainen kokemus. Olen oikein tyytyväinen. Olen ottanut tämänkin päivän vielä rauhassa ja välttellyt nopeita liikkeitä. 6 l Colonsteriliä, 2 m vaijeria ja litratolkulla ilmaa mahassani on venytelleet paikkojani niin, että siellä täällä pitkin mahaa on edelleen pieniä arkuuksia. Jotka on oikein mukavia, ja antavat legitiimin syyn olla tekemättä mitään muuta kuin mitä mieli tekee. Olen hoitanut sohvassa maaten sähköpostilla työasioita ja yhden gradun viimeiset kommentit, mutta väitöskirjat jätin lukematta. Päiväunia ja kävelyitä Miinan kanssa. Saunan lämmitys.

Ja huomasin taas, että vaikka minuun koskisi, niin olen äärimmäisen tyytyväinen kun olen hoidettavana. Minä nyt vaan tykkään siitä että joku hoitaa minua. Etenkin jos se on nainen ja painaa kädellään mahaani.