ensin isäni luo käyttämään häntä kaupoilla. Samalla kun tytär alkaa tulla isoksi ja omatoimiseksi, alkavat vanhemmat käydä hiljalleen yhä raihnaisemmiksi, mikä näkyy etenkin talvella ja pakkasella. Aamulla -24, mutta aurinko nousee jo niin korkealle että iltapäivällä oli jo -15 astetta lämmintä. Isäni luota jatkoin samanlaisia savolaisia teitä myöten
tänne, missä piti myös tyhjentää katot lumesta. Mökki ja neljä pientä muuta rakennusta saunasta liiteriin. Sitä oli katolla tonneittain, tosin en tiedä kuinka monta. Paljon joka tapauksessa. Loivilta peltikatoilta se on kaikkein helpointa pudottaa. Lumi liukuu hyvin, mutta niiltä ei itse putoa. Helppo kävellä. Jyrkemmät pahvikatot oli kaikkein hankalimpia. Lumi liikkuu huonosti, mutta jalan alla liukastuttaa helposti. Alas ne lumet kaikkialta kuitenkin tuli, ja mieskin, mutta vasta silloin kun halusi itse hypätä räystäältä. Viimeiseltä kaksi kertaa. Piti käydä uusimassa, kun se oli viimeinen kerta. Oli mukavaa.
Pipo mielenkiintoisesti huurtui päähän. Katolla tuli taas niin kuuma, että hikeä haihtui suuret määrät ohuen pipon lävitse, ja jäätyi tietysti sen ulkopinnalle pakkasessa.
Miina makaili mieluiten mökissä sisällä, kahlasi välillä ulkona katsomassa missä mennään. Lunta on niin paljon joka paikassa, että se ei enää itsekseen pääse kulkemaan kuin hyvin kovaa ponnistellen. Uppoaa lumeen, mutta ei niin syvälle että saisi kunnolla jalkansa maahan. Jää sutimaan. Minun jäljissäni pääsee kulkemaan, mutta raskasta lumessa kahlaaminen on meille molemmille. Kuljettiin kyllä aikamoiset matkat, tarkastettiin paikkoja. Illalla kotiin päästyä Miina söi kaksi normaalia annosta, joi kupillisen vettä ja on sen jälkeen maannut reporankana matollaan.
Järvillä ei kulje ketään. Mökilläkin oli järvellä 20 cm vettä lumen alla jään päällä. Mittasin saappaan varresta. Ei ole pilkkijöitä. Ei kulje moottorikelkkoja. Niitä uppoaa järviin, tai sitten ne saavat telaketjunsa paksuun jäähän ja hyytyvät sinne. Eikä saa sitten millään pois. Eikä siellä hiihdäkään kukaan, jostain löytyy aina vettä. Mielenkiintoinen talvi. En ole ennen nähnyt. Mutta kannatan. Näitä lisää. Jos onkin ollut vähän hankalaa ja raskasta, on ollut myös puhdasta ja kaunista.
2 kommenttia:
Mites isännän ruokahalu?
Isännällä oli paitsi nälkä myös kamala jano, kun hän ei ollut kehdannut enää lapioida kaivoa lumesta auki mökillä. Hän osti kotiin päin ajaessaan tienposkesta pullon karpalolimpsaa, 2 lakritsipiippua ja kilon banaaneja. Kotona ei enää niin iso nälkä ollut.
Lähetä kommentti