Paljon sitä lunta nyt on. Miina siistinä neitona on tottunut käymään paskalla ojan puolella. Ei tielle ollenkaan. Tähän asti se on vielä onnistunut, mutta nyt alkaa käydä hankalaksi. Lenkillä käydessä kiipesi kyllä penkan ylitse, mutta sen jälkeen upposi kuononpäätään myöten. Eikä päässyt sen enempää eteen kuin taaksekaan päin. Minä hyppäsin perässä. Siellä oli lunta minua vyötäröön asti, joten eihän Miinan jalat ylettäneet lähellekään kiinteää pohjaa. Vedin sen valjaista ylös ja auttelin takaisin penkalle, kierittelin itseni perässä. Ei auttanut Miinan sitten muu kuin tehdä siihen kävelytielle paskansa, niin kuin muutkin koirat tekee. Pitäisiköhän ruveta pitämään jotain muovipussia mukana?
Mutta hauskaa oli. Mukava ilma. Vähän epätavallisempaa, ja vähän vaikeaa, niin että saa siitä selviytyä. Paljon vaikeaa en halua, mutta vähän on aina välillä mukavaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti