Audiovisuaalisen päätöksenteon vaikeudesta

Televisio on 8 vuotta vanha. Kaukosäätimet siitä ja muista vehkeistä on hajonneet jo aikoja sitten. Tikipoksi puoli vuotta sitten. DVD-soitin viikko sitten. Sillä voi nyt katsoa satelliittia ja VHS-videoita. Nokian samoin 8-vuotias satelliittiviritin toimii ja vanha videokone.

Koska en juuri televisiota milloinkaan katso, asia ei minua erityisesti ole häirinnyt, paitsi se DVD-soitin. Katson tyttären kanssa iltaisin tunnin, joskus kaksi videoita. Ennen luettiin kahdestaan kirjaa, mutta se ei tyttärelle kelpaa enää, joten videoita sitten. Samalla kun syödään appelsiineja tai mandariineja.

Ratkaisu oli siirtää vaimon kirjoituspöytä olohuoneeseen, ja olohuoneen nojatuolit vaimon tietokoneen eteen. Hyvin näkyy ja kuuluu, siinä on iso Macin monitori. Huono puoli asiassa on se, että vaimo suuttui.

Niin piti lähteä televisiokauppaan. En ole ollut televisiota ostamassa 20 vuoteen. Vaimo hankki edellisen, ja sitä edellisen. Jonkin verran tilanne selvästi on muuttunut parissa vuosikymmenessä. Finluxia ei enää ole. Sony, Samsung, Panasonic ja Philips hyllyissä istuvat. Kysyt mitä saatanaa tahansa, niin vastassa on 3-5 vaihtoehtoa, eikä kaikki käy ollenkaan yksiin. Videosoittimen pitää nykyään olla Luurei, ja sen olisi parasta olla samaa merkkiä kuin television, jotta niiden välille ei tulisi riitoja. Litteissä televisioissa on kohtalaisen huono äänentoisto, koska niihin ei mahdu samanlaisia syviä kaiuttimia kuin hyviin vanhoihin laatikkotelkkareihin. Niinpä niiden mukaan pitäisi ostaa vahvistin ja kaiutinsarja. Satelliittivirittimen olisi paras pysyä entisenä, koska siinä on Euroopassa vähän käytetty salausjärjestelmä, ja sen ainoa tehtävä on toimia Japanin television välittäjänä vaimolle ja tyttärelle. Käypäistä HD-satelliittiviritintä ei kaupassa ollut, eikä sellaista varmasti löytynyt tietokoneella etsimälläkään. Niinpä uudessa televisiossa on oltava skart-liitäntä, samoin kuin uudentyyppiset liitännätkin. Kaikistä tallaisista pikkuasioista on rakennettava palapeliä, jossa ei ole täydellistä varmuutta. Hintaa on kaikilla osilla. Piuhatkin pitää nykyään maksaa erikseen. Kullattuja liittimen päitä ...

Television pitäisi jo nykyään olla sellainen, että se on naitettu yhteen tietokoneen kanssa. Siinä on selain, jolla pääsee verkosta etsimään ja hakemaan kaikki mahdolliset elokuvat espanjalaisista korealaisiin. Elokuvasta maksaa pari euroa ja katsoo sen. Ei mitään ylimääräisiä peltilaatikoita missään, eikä pinoja taas yhdenlaisia elokuvaformaatteja. Kullekin vuosikymmenelle oma tekniikkansa.

Mutta ei ne näy naittavan televisiota ja tietokonetta toisiinsa. Liian vähän myytävää, liian halvalla. 20-100 euron XXXX kaapelit ei kävisi kaupaksi ollenkaan

Tosin, jos tuon järjestelmän uusii pääosin kerran kahdeksaan vuoteen, niin ei siitä vuotta kohden niin kallista tule. Kätevintä ja helpointa olisi silti jatkaa katselua vaimon tietokoneella. Olisi hyvin ekologinen ratkaisukin. Mutta siinä kiristyy vaimon pinna, jos se siis näyttää muodostuvan pysyväksi tilanteeksi. Mikä ei ole hyvä asia. Se tekee elämän vaikeaksi.

Toiseksi kätevin vaihtoehto olisi ostaa uusi DVD-soitin. Niitä saa näköjään hyvin halvalla nykyään. Mutta vaimo haluaa nähdä ennen pitkää myös Suomen televisiota. Kesällä on jalkapallon MM Cup, eikä vaimo päästä sitä koskaan ohitse. Sen takia nykyinen telkkarikin 8 vuotta sitten taloon tuli. Mikä vaatisi uuden tikipoksin hankintaa, eikä se oikein kannata. Milloin tuo televisio tuosta hajoaa, ei tiedä ollenkaan. Elektroniikka ei enää tahdo kestää. Ja totta puhuen, kun katsoo kauppojen uusien litteiden televisioiden kirkkaita näyttöjä, oli ne sitten plasmaa tai lediä, niin alkaa tehdä mieli sellaista. Siististi seinälle, vähän piuhoja eikä lattialle ollenkaan.

Niin ihmisen pitää tehdä elämänsä vaikeaksi miettimällä lukemattomia vaihtoehtoja. Kun aikoinani kävin sen Finluxin ostamassa, ja se on ainoa televisio minkä eläissäni olen ostanut, ei kaupantekoon mennyt kuin 10 min. Sillä katottiin viikonloppuisin Napakymppiä ja Lars von Trierin Valtakuntaa. Iltauutiset ja jokunen elokuva. Paljon ei ollut käyttöä silläkään koneella, mutta nostalgisia muistoja kuitenkin. Aika entinen ei koskaan enää palaa ...