Yksi tournee on taas tehty. On kommentoitu isoja pinoja opiskelijoiden papereita; viisaammin tai tyhmemmin, ei sitä itse tiedä. On järjestelty kokouksissa ihmisten kohtaloita; viisaammin tai tyhmemmin, ei sitä itse tiedä. Hotelleissa, vierasmajoissa, kesämökkien nurkissa, mistä aina milloinkin yösijan sai. Joskus kohtalaisesti nukkuen, joskus humalaiset ikkunan takana räyhäten.
Mitä sieltä jäi mieleen?
Ruotsinlaivat on pirun isoja hökötyksiä, kun niitä rannalta, muualla kuin satamassa missä ne on luonnollisessa ympäristössään, katselee.
Arno Kasvi, Turun kasvitieteellisen puutarhan legendaarinen yliopuutarhuri, on viimein jäämässä eläkkeelle. Olen ollut hänelle tulkkina joskus siemenkeruureissuilla ennen muinoin, ja käyn mielelläni moikkaamassa kun Ruissalossa käyn. Puhuu yhtä paljon kuin aina ennenkin.
Ajoin Turku-Helsinki -moottoritietä Lohjalle asti, enkä saanut siitä minkäänlaista Visuaalista päänsärkyä, kuten minua herkempi ihminen. Minusta se oli nätti ja mukava tie. Kaartelee rauhallisesti metsä- ja peltomaisemissa.
Punaharmaat kallioleikkaukset olivat todella kauniit, sopien hyvin yhteen viherharmaan puuston ja siniharmaan taivaan kanssa. Kaikki sopi yhteen mustaharmaan pikitien kanssa. Kauneimpia moottoriteitä mitä milloinkaan olen nähnyt.
Mukavia tunneleita oli paljon, vaikka monikin oli aika lyhyt, ja tiellä sai suurimman osan matkaa ajaa 120 km/h. Voi minua onnellista, kun en ole esteettisesti liian kehittynyt.
Etelä-hämäläisissä laaksoissa oli myös mukava ajella pieniä mutkaisia teitä. Niistä minulla ei ole valokuvaa, mutta siellä oli pitkiä leveitä laaksoja, joissa kasvoi kauraa, ruista, otraa ja vehnää, vähitellen tuleentumassa leikkuuta varten. Se oli kaunista, sellaista maisemaa missä tapahtuu niitä asioita mitä maassa pitäisi tässä kuussa tapahtuakin.
Naiset. Kun on pitkään ollut eristyksissä kotonaan tai muissa rajoitetuissa paikoissa, vieraat naiset kauniissa vaatteissaan, kauniine äänineen, tuoksuineen ja kaikkineen löivät itsensä mieleen kuin nuijalla taottuina. Katsot melkein minne vain, seminaarissa, kokouspöydässä, illallispöydässä, kapakan pöydässä, kävelyllä, aamusta iltaan, näet naisen, nuoremman tai vanhemman, jota katsot mielelläsi, jonka kanssa keskustelet mielelläsi, joka tulee uniisi, ja jonka suhteen yrität olla joutumatta minkäänlaisiin hankaluuksiin. Ilmeisesti en ole ainoa, jolle saattaa käydä näin.
2 kommenttia:
Heh!
Ei ole tullut ajeltua tuota reittiä sitten tuon päänsäryn jälkeen ;) Toki tässä syksyllä vielä kerkiää. Joku muukin puhui tässä taannoin tuon reitin kaameudesta. Ehkäpä tämä on siis varsin kaksijakoinen reitti, toiset tykkää toiset ei.
Insinöörit varmasti pitävät, putkessa ajosta! Mutta sinhän et taida olla insinööri, vaan alan miehiä!
En minä ole insinööri, en lähellekään, enkä matemaatikkokaan, mutta saa kai muutkin miehet tykätä tunnelissa ajosta. Sehän ei ole tavallista, vaan epätavallista, mikä on mukavaa. Onko se kaunista vai rumaa on sivuseikka. Tai no, kallion sisällä ajamisessa on omaa karua kauneuttaan.
Lähetä kommentti