Niinipuita

Koulutin illalla 30 niinipuun (Tilia cordata) tainta, osa niistä 1-vuotiaita, jokunen jo 2-vuotias. Siemenet poimin toissa syksynä Jyväskylässä käydessäni, tapasin siellä vanhalla campuksella paljon aitoja vanhoja isoja mehtälehmuksia, jotka tekee hyvin itävää siementä. Käänsin puutarhan perällä rauhallisesta paikasta lapiolla läntin maata ympäri ja kylvin ne siihen, muuta en niille juuri ole tehnytkään, vähän kitkenyt heiniä ja leskenlehtiä ympäriltä joskus kesällä. Sinänsä hyväkin että ovat olleet melkein unohduksissa, koska näkyvät itävän paremmin vasta toisena vuonna. Maa on siinä melkein pelkkää kovaa savea, joka mehtäpuulle kyllä periaatteessa riittää, mutta tein niille vähän paremman maan, kuohkeutin paikkaa mullalla ja hiekalla, ja rajasin tilan heinikosta betonin palasilla. Kuohkeammassa maassa kasvavat nopeammin istutuskuntoon ja tekevät tuuheamman juuriston. Ne joutuu tappelemaan ennen isoksi pääsyään vatun ja nuorten pihlajien kanssa

Ei nämä tässä kuvassa nyt paljon miltään näytä, mutta on niitä oikeasti se 30. Osa tuosta vielä kuolee, mutta aika monen odotan selviävän puun mittaan ennen pitkää. Istutan ne mökille, minne teen niinipuista pienen metsikön. Kaatelen vanhaa puustoa polttopuiksi. Siellä niitä jo kymmenkunta onkin, vuosien mittaan istutettuja, isoimmat jo 5-metrisiä tuuheita puita. Niiden taimia ei saa juuri mistään, paitsi joskus Mustilan arboretumista Elimäeltä. Normaalit taimitarhat myy vain puistolehmuksen (Tilia vulgaris) lajikkeita, tai joskus isolehtilehmusta (Tilia platyphyllos). Niitä on helppo ja halpa hollantilaisissa taimistoissa lisäillä. Aidon suomalaisen niinipuun siementä ei saa juuri mistään, ainakaan vaivaa näkemättä, ja useina vuosinahan siemen ei edes ole itävää. Niinipuu on levinnyt Suomeen Litorinameren aikoina, jolloin kesät olivat pidempiä kuin nykyään. Sehän kukkii vasta heinäkuussa, ja vain lämpiminä pitkinä kesinä siemen ehtii kypsyä itäväksi. Kivi ja asfaltti, kuten Jyväskylän yliopiston campuksella, tietysti edistää siementen kypsymistä, ja kun siellä on niitä puita niin paljon, niin siemen on hyvää. 

Niinipuu on erinomainen mehtäpuu, jos ei tarvitse ajatella asiaa kuolevan perinteisen puuteollisuutemme kannalta. Varjopuuna se sietää hyvin varjostusta nuorena, jänis ei sitä syö, vaikka voi maistaa, enkä ole havainnut minkäänlaisia myyrätuhojakaan. Ei siinä näy tautejakaan, eikä sille erikoistuneita tuholaisia. Täysin kylmänkestävä kovimpinakin pakkastalvina. Vattujen yli päästyään se kasvaa nopeasti ja alkaa luoda niin sankkaa varjoa, että mehtä sen juurella käy taas kulkukelpoiseksi. Paksu lehdistö pitää maapohjaa hyvässä kunnossa. Kukkii isona mukavasti ja antaa kimalaisille ruokaa, kasvaa isoksi, korkeaksi ja komeaksi puuksi. Vuokot pärjää hyvin sen alla. Niitä on ollut paljon ennen Suomessa, mutta Ruotsin suurvalta-aika vaati paljon niintä laivojen varustuksiin, mitä kerättiin verona, ja sen takia hyvä puu melkein hävisi meiltä. Siellä täällä on metissä jokunen yksilö jäljellä, ja harvakseltaan vanhoissa puistoissa.

Tykkään Ruissalon metistä. Sielläkin itse asiassa iso osa niitä kuuluisia tammimehtiä on niinipuumehtiä. Eli semmoisen minä yritän tehdä, Varsinaes-Savvoon, vaikkakin pienemmällä alalla, enkä tule koskaan näkemään lopputulosta. Hehtaari minulla siellä vain on. Voi tietysti olla, että joku ne puut muutaman vuosikymmenen päästä kaataa ja istuttaa paikalle kuusta, joka lehtomullassa hyvin kasvaa. Mutta se on hänen oikeutensa, jos omistaja sattuu kerran olemaan. Minä voin antaa niinipuilleni vain mahdollisuuden, mutten vahtia niitä niiden elämän ajan. Sama se on tyttären kanssa.