Räksäverkko

Rakensin tyttären kanssa liiterin vintillä olleista laudanpätkistä telineen räksäverkkoa varten. Tavallisia 4" vajaakanttilautoja, jotka sahasin halki, niin että puutavara riitti paremmin, eikä tarvinnut käydä ostamassa lisää. Verkkohan ei paina mitään, eikä tellingin päällä tarvitse itse kiipeillä. Reivoilla sen saa täysin tukevaksi joka suuntaan. Korkeutta sillä on 1500mm, eli tytär ja vaimo mahtuvat kohtuullisen hyvin seisomaan sisällä suorina pää verkossa kiinni, paitsi kannatinrimojen kohdilla. Minäkin pystyn liikkumaan siellä varsin helposti, vaikka kumarassa tietysti.


Päälle viriteltiin tiukkaan 8x22 m verkko. Ei se viljelijälaatua ole, sellaista pitäisi tilata kerralla jotain 500 m2, mutta näkyy tuolla pärjäävän. Kimalainen menee siitä läpi ongelmitta. Yhtään räksää ei ole tarvinnut tänä kesänä irroitella verkosta. Eivät pääse mansikoita lähellekään, eivätkä tartu kireään verkkoon. Eipä niitä juuri ole sitten edes pihassa näkynytkään. Talitintti kyttää rakennelman laelta kasvimaan ötököitä ja kantaa niitä pesäänsä, joka on autokatoksessa pöntössä. Kiinni ei ole jäänyt sekään yhtään kertaa. Koko höskä on kiinni ruuveilla ja on nopea purkaa parin viikon päästä.

Etualalla on toinen verkko, hyvin tiheä. Sen alla on japanilaisia 大根 daikoneita eli isojuuria. Retikoiksi niitä kai Suomessa sanotaan, mutta en tykkää siitä nimestä. Etikka on siitä mausta kaukana. Parhaat kasvaa täällä 30cm mittaisiksi ja lapsen käsivarren paksuisiksi. Yleensä ovat kuitenkin pienempiä ja laihempia. Hyviä silti. Mutta ilman ötökkäverkkoa niistä ei saa syötäviä. Kaalikärpäsen toukka syö ne täyteen pieniä reikiä ja sotkee ne paskallaan. Daikonit on ennen kaikkea vaimoa varten. Sen suu kestää syödä niitä paljaaltaan vaikka kokonaisen juuren kerralla, eikä se mistään muusta vihanneksestä tykkää niin paljon kuin niistä. Tytär ja minä tyydytään vähempään.