Ladottiin betonikivet paikoilleen. Ne piti harjata fillerihiekasta puhtaiksi, ja joistakin hioa pois kalkkisaostumia, jotta ne sai mahtumaan takaisin. Tytär lähti nyt jo mielellään töihin, haukkui minut vaihteeksi siitä että olin ehtinyt aloittaa yksin ilman häntä. Latominen onkin mielenkiintoisempaa kuin purkaminen. Jätin laatat nyt hiukkasen korkeammalle kuin reunuskivet. Vähän varaa painua tulevina vuosina. Siellä reunassa sateen ja jäätymisen vaikutus on suurin.
En ole taas pitkiin kunnon töitä tehnyt, ja selkäni siitä sain kipeäksi. Tytär hieroi. Valitti hänkin selkäänsä töissä ollessaan, mutta nuorena ihmisenä palautuu nopeasti, eikä tiennyt illalla koko jutusta enää mitään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti