lauantai 8. marraskuuta 2008

Onpa ollut mylläkkää. Missään ei ole personifioitua Prebeniä, mutta järjestelmä vain on murenemassa käsiin, niin että seinät kaatuu päälle milloin mistäkin suunnasta. Vain ulkomailla on rauhallista, töihin paluu Suomeen on pelottavaa nykyään. Yhden kukkakuvan otettuani pari viikkoa sitten en ole joutanut enkä jaksanut tässä blogissa käydä kertaakaan; pelkkää työtä ja ongelmien järjestelyä pimeästä pimeään joka päivä ympäri viikot.

Onneksi oli parina päivänä pakkasta, ja öisin tähtiäkin. Kuiva raikas pakkasilma tuntuu hyvältä hengittää.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi ei. Tuttuja nuo tunnelmat. Yöstä yöhön töissä... Koita jaksaa!!

Anonyymi kirjoitti...

Minulla auttoi joskus työelämässä ollessa varsinkin sellomusiikki, rauhallista Bachia.Joillakin levyltä kuullut luontoäänet voi virkistää.