Olen nyt nukkunut parina päivänä pitkään ja tehnyt kunnon töitä. Palkkatyön tekeminen pysähtyi pään lakattua toimimasta. Jääköön kesken mikä jää, ja tekemättä loput.
Vaihdoin talvirenkaat vaimon, tyttären ja äitini polkupyöriin. Se on itse asiassa hitaampaa kuin auton pyörien vaihtaminen. Suojailin puuntaimia myyriltä ja jäniksiltä, pistin puutarhaa ja talon ympärystä muutenkin talvikuntoon, ajoin kottikärrillä polttopuita sisään, ja noin ylipäänsä tein kaikenlaista mihin miehen ruumis on suunniteltu. Katselin tyttären kanssa Japanista tuomiani uusia animeita. フリテンくんを。Join viinaa. Nyt toisen päivän illalla rupeaa taas olemaan elossa.
Isänpäivä ... isänpäivä, niin kuin äitienpäiväkin, on naisia varten kehitetty erikoispäivä. Kun normaalina päivänä saa olla aika rauhassa omissa oloissaan, niin isänpäivänä naiset rupeaa komentelemaan, ja syöttämään kakkuja ja paakelseja. Ne on vain mukisematta syötävä, ja kiitettävä päälle. Niin siitä kaikesta pääsee rauhassa ohitse ja naiset pysyy hyvällä tuulella.
Samassa maailmassa tässä naisten kanssa elellään, mutta kuitenkin niin erilaisessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Isänpäivän kunniaksi haaste mun blogissa.
En usko tuota että pakolla ne bakelsit menee,kyllä se isänpäivä sunkin naaman hymyyn vetää.Sanoit niistä pihatöistä, miestentöistä johon kroppa on tehty, niin mehevästi,tulee oikein omaa pappaa ikävä.Pappa eli äitini isä oli miehekäs mies,omia poikia hän ei saanut mutta äitini hän opetti rakastamaan luontoa ja he samoilivat metsissä. 9-vuotiaana aloittaessaan puodin juoksupoikana hän oli ollut jo pullojen pesijänä lemukka- l. limsatehtaalla jonkin aikaa.Myöhemmin papasta tuli makkaramestari saksalaisten makkaramestarien opissa,hänestä kasvoi vanttera voimailun ja urheilun ystävä,jolla oli kohteliaat ja kauniit käytöstavat jotka hän oppi suomenruotsalaisilta serkuilta.Pappa oli hyvä puutarhanhoitaja ja mansikat ei koskaan ole maistuneet paremmilta kuin hänen hoitamansa.Eläköön miehet, isät ja papat maailma olisi tylsä paikka ilman teitä.
Ensimmäinen haaste, jonka olen tässä maailmassa saanut. Suhtauduin siihen suurella kunnioituksella.
No joo, onhan imelä makeaa, ja mukavaa siinä syödessä. Saan kuitenkin paljosta sellaisesta mahani sekaisin ja tulen ärtyneeksi, vaikka kuinka olisi käytetty hylaa. Ne paakelsit vain tahtovat olla enemmän ongelma kuin hauskuus.
Paras kakku olisi sellainen, missä on sisällä paljon banaania, eikä muuta täytettä, ja päällä hyvin ohut suklaakuorrutus, eikä kermaa missään. Sellaisessa kakussa ei kuitenkaan kuulemma ole tarpeeksi mielikuvitusta eikä vaivaa, joten ei sellaista kannata tehdä. En minä mahda tälle tilanteelle mitään; isänpäivä on naisia varten, ja heidän pitää antaa tehdä niin kuin haluavat.
Lähetä kommentti