Lopussa oli aikaa vähän kävellä siellä täällä. Tapasin aamulla auringon juuri noustua rautatien vieressä Ipomoean. Tervehdin häntä kohteliaasti ja ihailin vähän aikaa hänen kauneuttaan.
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kaunis, villiintynyt Ipomoea! :)
Niin, sellainen hän oli.
Lähetä kommentti