perjantai 19. syyskuuta 2008

On ihanaa ja kamalaa.

Saarnat on nyt pidetty. Kyllä minä jumalauta osaan tehdä aina välillä jotain täsmälleen ja täydelleen oikein, olin millaisessa sumussa tahansa.

Ja nukkumaan en öisin pysty vieläkään. Päivisin herään hiljaisempina aikoina siihen, että pää kolahtaa pöytään. Unen puute on kertakaikkisen valtava.

Tänä aamuna saa nukkua pidempään.

Ei kommentteja: