No niin, Venäjä on taas nähty. Georgian sota ei Pietarissa mitenkään näkynyt, enkä ruvennut tivaamaan isänniltäni ja emänniltäni politiikan puhumista. Se että sota uutisoidaan Venäjällä kovin eri tavalla kuin muualla maailmassa on muutenkin selvää, ja heille hankalaa.

Pietari on mielenkiintoinen sikälikin, että sen keskustassa ei Neuvostoliitto juuri näy mitenkään. Moskovassa on toisin, siellä ei valtio oikeastaan ole vaihtunutkaan. Pietarissa on palattu varsin suoraan keisarillisen Venäjän historiaan, ikään kuin Neuvostoliittoa ei välissä olisi ollutkaan.

Kävin veneellä katsomassa Pietari I:n kesämökin (Петерго́ф) Suomenlahden etelärannalla. Mielenkiintoinen paikka. Siellä Venäjän Samson (Pietari) ikuisesti repii kappaleiksi Ruotsin Leijonaa (Kaarle XII). Saksalaiset varastivat patsaan Leningradia piirittäessään, mutta nyt siellä taas urotyö tapahtuu, kullattuna. Pietarin ja hänen jälkeensä tulleiden kuvittelemat sadat suihkulähteet ovat täydessä toiminnassa, eikä kultamaalia ole säästetty missään.

Мариинский театр oli kesälomalla, mutta Театр музыкальной комедии oli auki, menossa siellä Tsaikovskin Лебединое Озеро. Baletti on jännää teatteria. Miehet tiiraa siellä musiikin tahtiin naistanssijoiden jalkoja ja balettimekon alta hyvin näkyvää jalkojen yhtymäkohtaa; naiset tiiraa miestanssijoiden pullottavaa sukkahousujen etumusta ja pakaroita. Vanhaa aatelista hupia, missä seksi retorisesti piilotetaan korkean taiteen alle, mutta sitä on silti varsin suorasukaisesti esillä. Meillä itse asiassa on nykyään niin, että 1800-luvun aatelinen elämäntapa on yhteiskuntien vaurastumisen myötä ulotettu soveltuvin osin laajempiin kansankerroksiin, samalla kun maalainen ja työväenluokkainen puritanismi on työnnetty syrjään.

Ja muutenkin Pietari oli ennallaan. Naispoliisit kuljeskelivat kaupungilla tupakka kourassa ja pitkä pamppu rytmikkäästi lanteilla heiluen. Pitkäsäärinen naisvartija valtionarkistossa esiintyi äärimmäisen lyhyessä valkeassa minihameessa, sandaaleissa ja iso musta pistooli vyöllä. Fantasioiden aiheita molemmat.

Jalattomat invalidit konttasivat asemilla, metroissa ja kaduilla rahaa kerjäten, kuseksien tarpeen yllättäessä sinne missä sattuivat silloin olemaan.

On se aika maa, tuossa vieressä. Moni siellä käy, moni jättää käymättä. Minä kehottaisin käymään. Kyllä sen verran pitää tukea köyhän pieniä naapureitaan sortavan öljyvaltion taloutta. Kun Venäjä on paljon muutakin kuin sotilaallista imperialismia lähiulkomaille.