Hain äitini vaihteeksi meille asumaan. Hän ei ole ihan tavallinen mummo. Erosi isästäni 50-vuotiaana ja ryhtyi sen jälkeen vaihtamaan yksi kerrallaan nuorempaan aviomieheen tai poikaystävään, niin että 70-vuotiaana ne olivat jo minun ikäisiäni. Sen jälkeen hän muutti suuntaa ja alkoi olla itsensä ikäisten miesten kanssa. Luopui pari vuotta sitten televisiosta ja sanomalehdestä, alkoi käyttää pelkkää internetiä. Lukee kännykällä sähköpostinsa, rupattelee skypellä lastenlastensa kanssa.

Menetti kaikki säästönsä ja asuntonsa aviomies no 2:n konkurssissa 1990-luvun alun laman aikana, mutta ei ole antanut sen häiritä. Olen auttanut häntä vuokrissa jos hän on tarvinnut, ostanut tietokoneita ja pölynimureita kun vanhat on hajonneet.

Käy aktiivisesti kirkossakin, on käynyt koko ikänsä, mutta on enempi itseopiskellut teologi, jolla on omat tulkintansa Raamatusta, ja tuntuu viihtyvän enempi erilaisten enemmän tai vähemmän fanaattisten kirkon sisäisten liikkeiden parissa kuin tavallisessa valtavirrassa. Ei niiden naispappeuden vastustajien yms parissa, vaan tällaisen väen, joka heräilee aamuyöstä klo 3 rukoilemaan hyvien asioiden puolesta. En ole niistä oikein tarkemmin selvillä. Antaa aina välillä meillä asuessaan tyttärelle, jota ei koskaan ole edes kastettu, varsin seikkaperäisen kristillisen kasvatuksen. Saa nähdä kuinka kauan hän tällä kertaa viihtyy. Ikää on jo 75 ja erilaisia kolotuksia alkaa nivelissä olla, mutta hän on usein vaihtanut asuinpaikkaa kerran pari vuodessa.

Viimeisin mies valtakunnan toisella puolella kuoli juuri syöpään. Oli vielä toukokuussa terve mies, kesäkuussa havaittiin pitkälle edennyt syöpä jolle ei voinut enää mitään, elokuun lopulla jo haudassa. Äiti hoiti hänet loppuun asti, antoi kipulääkkeet, syötti ja rupatteli. Pitäisin miehelle aika hyvänä kuolemana. Terveenä pitkään, sitten parisen kuukautta nopeaa sairautta, jonka aikana sai tehdä itselleen tiliä elämästään siinä määrin kuin halusi, loppua kohti yhä enemmän morfiinia ja muita lääkkeitä niin että kivut ei mitenkään mahdottomia olleet.

Vanhemmat on siinä iässä, että tällaisia nopeita liukumia kuolemaa kohti alkaa tapahtua. Isälläni ei ole enää juuri ketään nuoruuden kavereitaan hengissä. Itseni ikäisissä kovaa töitä tekevissä miehissä alkaa olla sydän- ja aivoinfarkteja, eikä tiedä milloin itseen iskee. Sellaista tämä on.

Aika tottua kuoleman ystävälliseen läheisyyteen tuossa hiukan oikean hartian yläpuolella.