Yöllisestä huumaavasta tuoksusta ajatus juontuu suoraan vanhaan Shanghailauluun 夜來香 Yè lái xiāng, jonka japanilaiset lausuvat いえらいしゃん Iearaishan. Shanghai oli 1930-luvulla Kiinan uuden musiikin keskus, missä kiinalaiseen perinteeseen tuli uusia elementtejä eurooppalaisista lauluista ja amerikkalaisesta jazzista. Shanghain kabareisiin ja tanssisalonkeihin tuli soittamaan intialaisia ja filippiiniläisiä yhtyeitä, sekä klassisen koulutuksen saaneita venäläisiä valkoisen puolen pakolaisia. Täältä sai alkunsa populaarimusiikki, mihin genreen 夜來香 kuuluu, sekä Kiinan vasemmistolaiset vallankumouslaulut, jonka 1950-luvun perillinen muutama päivä sitten tänne laittamani 大海航行靠舵手 on.

Shanghain populaarimusiikki oli tyypillisesti naisten laulamaa, ja päällään heillä oli usein 長衫, eli pitkä  paita, joka lausuttiin shanghaiksi chèuhngsàam. Vartalonmyötäinen pitkä ylös kaulaan napitettu vaate, joka jätti käsivarret paljaiksi, ja paljasti sivusta jalat reiteen asti. Se ei ollut mikään traditionaalinen kiinalainen vaate, vaikka pohjautuikin mantsujen vaatteisiin, vaan se tehtiin nimenomaan Shanghaissa tähän aikaan naisten seksikkääksi vaatteeksi. Populaarimusiikki pohjautui yleensä kiinalaisiin pentatonisiin melodioihin, joihin lisättiin väriä ja iskevyyttä länsimaisilla toistoilla ja melodian modulaatioilla, sekä soittimilla. Nämä laulut myös yleensä tehtiin tanssittaviksi, vaikkapa tanssisalonkien vuokrattavien taksinaisten kanssa, joten niihin sijoitettiin tangon, valssit, rumban tms. rytmit. Naiset lauloivat kiinalaiseen tapaan korkealta. Kiinaa ryöväsivät tähän aikaan sekä länsimaiset että japanilaiset imperialistit, joita vastaan nimenomaan vallankumouslaulut syntyivät. Populaarilaulujen sanat sisälsivät joko samanlaisia verhottuja teemoja, tai sitten ne tehtiin äärimmäisen romanttisiksi, vastapainoksi painostavalle reaalitodellisuudelle. Nämä laulut loppuivat Shanghaissa 1949; kommunistit julistivat ne keltaiseksi musiikiksi, eli pornografiaksi. Mutta ne jäivät eri muodoissa elämään Hongkongissa, Taiwanilla ja Japanissa. Aiheesta on hyvä artikkeli: 

Chen Szu-Wei (2005) ‘The rise and generic features of Shanghai popular songs in the 1930s and 1940s’, Popular Music (24) 1, 107–125. 

Sen pääsee lukemaan yliopistojen Nelli-portaalin kautta elektronisista lehtikokoelmista, minkä tahansa suomalaisen yliopistokirjaston koneilla. Jos jotakuta kiinnostaa.

夜來香 on tiettävästi runoiltu ja sävellettu 1944, tekijänä 黎錦光 Lí  Jǐn Guāng, tosin em. Chen Szu-Wei väittää tekijäksi Li Xianlan -nimistä miestä, antamatta nimen kirjoitusmuotoa. Joka tapauksessa tämäkin nimi viittaa Lin veljeksiin, jotka olivat Shanghain kuuluisin populaarimusiikkia tekevä, esittävä ja organisoiva perhe. 夜來香 tarkoittaa sananmukaisesti 'Yöllä tulevaa tuoksua', mutta voi näköjään viitata useampiin samantapaisiin subtrooppisiin puihin, kuten Cestrum nocturnum, tai Polianthes tuberosa, jota käytetään hajuvesien tekemiseenkin. Laulun sanat kertovat nuoresta naisesta, joka ei saa kuumassa yössä nukuttua rakastaan ajatellessaan, mutta puun kukkien tuoksu sentään tulee hänen luokseen. Eli kun shanghailaisen lyriikkasymboliikan kääntää selkokieliseksi, on hän itse se huumaavasti tuoksuva kukka, jota mies ei nyt ole haistelemassa. 

Alkuperäistä shanghailaista versiota laulusta en ole nähnyt missään, mutta hyvin lähelle aikaa pääsee 山口 淑子 Yamaguchi Yoshikon kautta. Hän syntyi japanilaiseen perheeseen Mantsuriassa 1920, mutta puhui täydellistä kiinaa, ja teki 1930-luvulta lähtien uraa nimenomaan kiinalaisena laulajana nimellä 李香蘭 Lǐ Xiānglán (eli suorana käännöksenä Vanilja, sukunimeltään Luumu). Hän siirtyi Japaniin vasta 1946, missä vaihtoi takaisin tyttönimeensä ja jatkoi esiintymistä. Hän on edelleen hengissä, ja toimi mm. 1995-2007 Asian Women's Fundin varajohtajana. Eli sen japanilaisen säätiön, joka suoritti anteeksipyyntöjä ja korvauksia niille aasialaisille naisille, joita Japanin armeija sodan aikana pakotti prostituutioon. Jos joku on jaksanut lukea tänne asti, niin nyt lauluun.

Yamaguchi levytti laulun ensimmäistä kertaa 1950, tämä lienee se, laulettuna sekä japaniksi että kiinaksi:




Kiinalaiset sanat ovat tällaiset:


那南风吹来清凉，
那夜莺啼声凄怆，
月下的花儿都入梦，
只有那夜来香、
吐露着芬芳。

我爱这夜色茫茫，
也爱这夜莺歌唱，
更爱那花一般的梦，
拥抱着夜来香，
吻着夜来香。

夜来香，我为你歌唱！
夜来香，我为你思量！
～　～　～
夜来香　　夜来香　　夜来香

Ja japaniksi



風はそよそよとそよぐ南風
心楽しそにゆれる夜來香
その香りよ
庭にうぐいすの　鳴く音もゆかしく
清い月影にゆれる夜來香
匂う夜來香

夜來香　愛の花
夜來香　いとし花
あゝ情けの夜に　咲く花よ

庭にうぐいすの　鳴く音もゆかしく
清い月影にゆれる夜來香
匂う夜來香
夜來香　夜來香　夜來香

Kiinaksi löydän tästä ihan uudenkin version, useampiakin niitä, vaikkapa tämän.  Ja koreaksikin löytyy nyt versio. Tämä on näköjään levinnyt viime aikoina koko alueelle.

Plokkeri näkyy menevän jumiin, jos näitä yrittää tunkea pedattuina versioina liian lähekkäin. Kokeillaan toimiiko tavallisilla linkeillä.