On aika keräillä mansikoita ja räksiä. Räksiä pesii metässä iso kolonia, ja ne tottuivat jo raakilevaiheessa pomppimaan rivien välissä, tarkastamaan milloin marjat kypsyvät. Nyt kun mansikoiden päällä on verkko, pitää sieltä käydä poimimassa pois räksätkin muutamaan kertaan päivässä. Kauempana ollessaan tekisi mieli tappaa ne, mutta itse asiassa tykkään niistä, kun tulen lähelle. Ne on sisukkaita lintuja, yrittävät viimeiseen asti pakoon, nokkivat raivokkaasti kättäni, ja jos ei muuta, niin yrittävät purra. Ovat yleensä sotkeneet itsensä niin pahasti verkkoon, ettei niitä saa irti kuin saksilla, ja verkot joutuu uusimaan vuosittain. Kun vapautetun räksän lopulta heittää kourastaan ilmaan, menee se metsään kuin ohjus. En epäile yhtään, etteikö se olisi pelännyt henkensä edestä.

Mistähän saisi ammattiviljelijöiden käyttämiä lintuverkkoja? Siis kohtuullisen kokoisina palasina; en tarvitse satojen neliöiden kokoisia paketteja. Ne on paljon lujempaa, paksumpaa ja liukkaampaa lankaa, mihin lintu ei tartu niin helposti kiinni, ja mistä sen saa helpommin irti. Niistä saa muotoiltua teltan tapaisia korkeita rakennelmia, niin että itse voi kävellä pystyssä verkon alla, ja linnut pysyvät kaukana marjoista. Kotipuutarhureille myydään pelkkää roskaa.