Kun olen perheestä, missä yksi pappa oli lahtari ja toinen punikki, sekä varttunut Kekkosen Suomessa, missä oli kohteliasta kunnioittaa kumpaakin puolta, niin minulle on aina kelvannut molemman suunnan laulut, sekä erikseen että yhdessä. Jääkärimarssissa on itse asiassa sama vihollinen kuin edellisessä marssissa halki laaksojen ja kukkuloiden, eli Venäjän keisarikunta. Olen aina pitänyt sitä hyvin kauniina lauluna, ja sen historiallinen taival paikasta toiseen naisten alushameissa ja puseroiden sisällä antaa lauluun oman miellyttävän sävynsä. 

Sanat Hilfsgruppenführer Heikki Nurmio, sävel Jean Sibelius, molemmat 1917

En vain löydä mistään kunnollista videota. Sen pitää olla sotilassoittokunnan ja sotilaskuoron esittämä kelvatakseen minulle. Mutta ainoa minkä löydän, on Tuubissa oleva parodiaversio, mihin joku on kammottavan huonolla englanninkielellä tehnyt käännöstekstin, sekä lopussa katkaisee laulun Säkkijärven polkkaan. Se on hyvä polkka, mutta parempi omassa videossaan. 



Syvä iskumme on, viha voittamaton,
meill' armoa ei, kotimaata.
Koko onnemme kalpamme kärjessä on,
ei rintamme heltyä saata.
Sotahuutomme hurmaten maalle soi,
mi katkovi kahleitansa.
:,: Ei ennen uhmamme uupua voi,
kuin vapaa on suomen kansa. :,:

Kun painui päät muun kansan, maan
me jääkärit uskoimme yhä.
Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan
yks aatos ylpeä, pyhä:
Me nousemme kostona Kullervon,
soma on sodan kohtalot koittaa,
:,: satu uusi nyt Suomessa syntyvä on,
se kasvaa, se ryntää, se voittaa. :,:

Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa,
yks, suuri on Suomen valta,
sen aatetta ei väkivoimat saa
pois Pohjolan taivahan alta,
sen leijonalippua jääkärien
käsivarret jäntevät kantaa
:,: yli pauhun kenttien hurmeisten
päin nousevan Suomen rantaa. :,: