En tiedä miksi, mutta joka tapauksessa minua kiinnostaa nyt ja jo monta päivää kovasti edellisten sukupolvien musiikki. Sellainen mitä on joskus lapsena kuullut radiosta, mutta ei ymmärtänyt siitä mitään. Nyt kai on viimein aika ottaa selvää sellaisista lauluista, jotka ovat tavalla tai toisella jääneet päähän vuosikymmenten takaa.

Tässä alku Johann Wolfgang von Goethen runosta Warum gabst du uns die tiefen Blicke ..., jonka
hän kirjoitti 1775 Weimarissa 26 vuotiaana rakastuttuaan toivottomasti Charlotte von Steiniin, joka oli jo 33 vuotias, naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Pianisti Theo Mackeben sävelsi sen 1930-luvulla elokuvamusiikiksi, ja Miliza Korjus lauloi sen ensimmäisen kerran 1935. Laulu tunnetaan joskus nimellä Warum, ja joskus - koska Warum-nimisiä lauluja on saksalaisella kielialueella lähemmäs kymmenen - sen elokuvan mukaan missä laulu ensiksi esitettiin Der Student von Prag - Warum. Siinä kysytään miksi meille ihmisille on annettu hetkiä, jolloin näemme selvästi liian syvään toistemme sydämiin ja tulevaisuutemme, ja epätoivoisesti tunnemme ymmärtävämme liian paljon:



Warum gabst du uns die tiefen Blicke,
unsre Zukunft ahndungsvoll zu schaun,
unsrer Liebe, unsrem Erdenglücke
wähnend selig nimmer hinzutraun?

Warum gabst uns, Schicksal, die Gefühle,
uns einander in das Herz zu sehn,
um durch all die seltenen Gewühle
unser wahr Verhältnis auszuspähn?

Jaa, joskus laulu linkin päässä on tarjolla, joskus ei. Tämä on toinen mahdollisuus.