Tämä blogimaa on luultavasti suurempi kuin vielä ymmärränkään, mutta on tästä jo jonkin verran nähty. En tiedä mikä on blogilista, josta vähän aikaa sitten oli meteliä eri puolilla, mutta tuskinpa teen sillä tiedolla mitään. Lintu vie joskus blogeihin, mutta pääasiassa kuljen täällä seuraamalla viittauksia muihin blogeihin, tai sitten käymällä katsomassa millainen mielenkiintoisen kommentin esittäjän blogi on.

Miesten blogit eivät paljoa näy minua kiinnostavan. Olen tätä elämää miehenä nähnyt. Eri asia sitten on erilaiset käyttökelpoiset kirjoitukset, kuten tämä tai tämä. Mutta ne ei mitään blogeja ole.

Yksi ihmeellisimmistä genreistä on muotiblogit. En ole ikinä ennen oikein tajunnut, millainen halu joillakin nuorilla naisilla on näyttää itseään, mutta kun minulle on valjennut miten paljon he käyttävät aikaa ulkonäköönsä päivästä päivään, en enää ihmettele sitä. Onhan ne herttaisia ja nättejä, nousevat tuolille kameran eteen ja kuvaavat minihameisia kinttujaan. En kuitenkaan juuri jaksa lukea niitä. Siellä viljellään ahkerasti diminutiivimuotoja (tyttönen, hamonen, paituli, kenkuli, mekkuli), jotka käy rasittaviksi. Mutta ei ne tekstit minulle tarkoitettuja olekaan.

Niiden vastakohta on Helenin blogi, joka on ehdottomasti ollut opettavaisinta mitä olen vuosikausiin lukenut. Ei kukaan puhu sellaisesta. En ole koskaan nähnyt maailmaa sellaisin silmin. 

Syömishäiriöstä en siitäkään ennen ymmärtänyt mitään, mutta nyt minulla alkaa olla kalpea aavistus.  Olen melkein koko elämäni ollut laiha läpipasko, joka on saanut syödä niin paljon kuin haluaa lihomatta. Nyt kun elintoiminnot hidastuu, ja liikkuminenkin näkyy vähenevän, mahani kasvaa väkisin. Ihra tarttuu ruumiiseen kuin väsymys mieleen, muttei lähde pois nukkumalla. Vanhenemisen hyväksyn, mutta lihominen on kamalaa, joten nyt viimein ymmärrän syömishäiriöisen kamppailuja, ja niitä on ollut opettavaista lukea. 

Muuten olen vähemmän lukenut murrosikäisten (13-25 vuotiaiden) blogeja. Niiden huolet vain eivät enää kiinnosta, jos eivät satu juuri kohdalle. 

Kaikkein kiinnostavinta on aikuisten tai edes kohtuullisen aikuisten naisten (25 v - ) blogit. Naiset ovat loputtoman kiinnostavia olentoja sinänsä, ja täältä löytää heidän ajatteluaan. Tunnen sen ikäisiä naisia muutenkin paljon; iso osa juuri työelämään siirtyvistä graduntekijöistäni, kaikki naispuoliset väikkärintekijäni ja suurin osa työtovereistani ovat juuri tuon ikäisiä. Elän sen ikäisten naisten keskellä. Vaikka eivät samoja ihmisiä ole, niin ovat täällä blogimaassa kirjoittavat naiset kuitenkin samanlaisissa elämänvaiheissa. Ja ovat he mielenkiintoisia itsenäänkin, ei vain sen takia, että heidän kauttaan ehkä ymmärrän paremmin kaikkia niitä naisia joita töiden puitteissa tapaan.  

Kirjoitin eilen, että blogimaasta ei ole mitään hyötyä, mutta pitänee muuttaa sekin arvio. Täällä on hyvin opettavaista. Ja kai oppimisesta on hyötyäkin, ei kai sitä pysty estämään.