Kylvettiin tyttären kanssa perunat, sekä valkosipulia, punasipulia (poliittisen tasapainoisesti), retiisiä, tilliä, jäävuorisalaattia, rooman salaattia, jäävuorisalaattia, tammenlehtisalaattia, parsasalaattia ja lehtisalaattia. Istutin 51 mansikan tainta; Koronaa. Lannoitin kaikki 47 rodoani, 8 atsaleaani ja 3 köynöshortensiaani. Ja paljon muuta.
Vaihdoin kesärenkaat vaimon ja tyttären polkupyöriin.
Oli mukavaa. Saatoin tehdä 30 vuotta sitten virheen ja valita väärän ammatin; olisi pitänyt mennä puutarhaopistoon.
Tai talonmieskurssille.
Vaihdoin kesärenkaat vaimon ja tyttären polkupyöriin.
Oli mukavaa. Saatoin tehdä 30 vuotta sitten virheen ja valita väärän ammatin; olisi pitänyt mennä puutarhaopistoon.
Tai talonmieskurssille.
6 kommenttia:
47 rodoa – wau! Mitä kaikkia lajeja? (Ei toki tarvii alkaa väsäämään listaa, jos sulla ei satu olemaan valmiina.)
Minulla on jonkin verran luonnonlajeja, kuten dahurianalppiruusua ja kanadanatsaleaa, Mustilan arboretumista pikkutaimina hankittuja. Mustila on hieno paikka, Elimäellä, Kouvolasta jonkin matkaa Helsinkiin päin, jos joskus satut jonkun autoilevan ystäväsi kanssa siellä päin liikkumaan.
Minulla on myös muutama Mustilanalppiruususta (Rhododendron brachycarpum subsp. tigerstedtii) kehitettyjä suomalaisia pakkasenkestäviä lajikkeita, Marjatanalppiruusua, Mikkeliä, Hellikkiä ja sellaisia, joita taimitarhoissa nykyään yleisesti myydään.
Mutta suurin osa rodoistani on siementaimia, vielä aika pieniä.
Rodojahan on hirveän helppo kasvattaa siemenestä, kunhan vain tekee niille oikeat olosuhteet. Siemenet olen keräillyt eri puistoista mielenkiintoisen näköisistä pensaista. Siemenestä kasvattaminen on paljon mielenkiintoisempaa kuin kukintavalmiiden taimien hakeminen taimitarhalta. Eikä isomman alueen täyttäminen rodoilla ostotaimina ole ihan halpaakaan.
Hmm... mä en oo tullut ajatelleeksi, että rodoja vois kasvattaa itse siemenestä! Azaleojako myös?
Kuinka monta vuotta suurin piirtein kestää, että niistä saa kasvatettua minkäänlaisen pensaan?
Kasvitieteellisesti atsaleat on rhododendroneita ja käyttäytyvät samalla tavalla; ne vain ovat rodoja jotka pudottavat lehtensä talveksi.
Ne kasvit, joita myydään kasvikaupoissa, lienevät vain 2-vuotisia, solukkolisäyksellä monistettuja ja kasvihuoneissa optimaalisissa olosuhteissa kasvatettuja. Siemenistä menee periaatteessa saman verran, mutta käytännössä kotioloissa selvästi kauemmin. Kaupasta ostettuun rodomultaan, tai ihan vain kahvin poroihin keväällä sisällä tehdystä kylvöksestä (muovipussi päällä, pieni reikä siinä, jotta kosteus pysyy tasaisena) tulee tuhottomasti pieniä taimia, joista vahvimpia ulkona kesän kasvattamalla tulee syksyksi pieniä vielä lähes maan tasassa olevia 2-3 lehtisiä taimia. Siitä ne alkavat venyä ensin 5 ja sitten 10 cm vuodessa. Kukintaan menee muutama vuosi; jos niitä liiaksi lannoittaa, eivät osaa lopettaa syksyllä kasvuaan, vaan paleltuvat.
Mutta jos niillä on sopivan hapan ja kuohkea maa, sekä tasaisesti kosteutta niin juurille kuin lehdillekin, eikä kevätaurinko pääse tappamaan niitä, niin niitä on äärettömän helppo kasvattaa. Ei tauteja eikä mitään.
Kiitos tiedosta & ohjeista!
Nyt mä motivoidun vähän ahkerammin visiteeraamaan rodopuistoissa tai vastaavissa. Jospa vaikka jonkun siemenen sais napsastua talteen. (Luultavasti kiellettyä, mutta ehkä mä rohkenen.)
Atsaleat kiinnostavat erityisesti.
Ei se siementen keruu sinänsä ilman lupaa luvallista ole, vaikka kyseessä varsin pieni omaisuuden anastaminen onkin. Mutta sen voi käytännössä aina tehdä kasvia millään tavalla vahingoittamatta. Laillisen omaisuuden suojan kannalta se on aivan toisen luokan teko kuin kasvien kaivaminen juurineen, mitä pidän törkeänä. Samoin kuin oksien repimistäkin.
Filosofisesti siementen vieminen on vielä epäselvempi asia siksi, että elävää olentoa ei välttämättä ole syytä pitää kenenkään omaisuutena, vaan omana itsenään. Jos otan siemenen, jonka kasvi on valmistanut poikasia tehdäkseen, ja kylvän sen kohtuullisen huolella valmistettuun maahan, toimin kasvin tahdon mukaisesti. Jos sillä tahto on; en ole varma; ainakin toimin kasvin teleologisen olemuksen mukaisesti.
Niinpä olen varsin rauhassa keräillyt syksyisin siemeniä, puistoista ja metsistä. Niitä usein varisee käteen vaikka kuinka paljon, kun kasvia vähän kutittaa.
Tyrkyttävät oikein.
Niin minäkin tekisin, jos kasvi olisin.
Lähetä kommentti