Viime yönä aloin valua jo kylmää hikeä, mikä on aika äärimmäisen väsymyksen merkki. Mutta työt loppuu tekemällä. Lauantaina luin viimeisen graduni tästä kasasta. Tänään kommentoin vain yhden tohtorikandidaatin tutkimussuunnitelmaa, ja lopetin.

Lauleskelin tyttären kanssa karaokea, 石川さゆりさんの演歌のベストを二人で一生懸命にカラオケ機械で大きい声で歌った。あああ、楽しかった。

Vaihdettiin vaimon kanssa autoon kesärenkaat, pestiin, siivottiin, vahattiin ja kiillotettiin. Pantiin kompuralla ilmaa paitsi auton, myös peräkärrin ja kottikärrin renkaisiin. Minä itse asiassa olisin varmaan mennyt puutarhaan, mutta vaimo pitää autosta parempaa huolta kuin minä.

Saunan olin unohtanut eilen tykkänään lämmittää, hyvä että jaksoin sen gradun lukea, mutta tänään olin muistanut sen jo aamulla. Aitokiuas ja kiviset lauteet; se tarvitsee puoli päivää tasaantumista ennen kuin on parhaimmillaan. Eli saunassakin käytiin.

Ja Harri Potteria luettiin. Kalkaros otti ja kuoli. Olisin mielelläni seurannut miehen toimia enemmänkin. Se oli jotenkin viehättävä ja mystinen, kuitenkin koko ajan jollakin tavalla luotettavan tuntuinen.

Ja nyt olen juonut kokonaisen purkin S-marketin myymää tummaa tsekkiläistä III kaljaa. Mikäpä tässä on ihmisen ollessa. Palailen taas elämään.

Huomenna ainakaan en vielä mene töihin, tosin yhtä luentoa pitää ruveta rakentamaan. Ja suunnitella tarkastajia kaikille noille graduille. Siinä sitä vielä on urakkaa, mutta olkoon se tuonnempana.

Kohta pääsen taas nukkumaan, mutta nyt on ruumiskin väsynyt, ei pelkkä pää.

"Uni on suloista", lukee jossain Marjatta Kureniemen Onnimanni-kirjassa. Se on ensimmäisiä oikeita kirjoja, jonka lapsena luin, seitsenvuotiaana joskus, ja luinkin moneen kertaan. Ostin sen tyttärellekin, ja ainakin kahteen kertaan se on yhdessäkin luettu.