Tämänpäiväinen gradu on taas luettu. Näihin taitaa tulla riippuvuus.

Tämän huhtikuun aikana on kuullut, nähnyt ja oppinut paljon. Opiskelujen alusta pisimpään graduaan miettinyt on aloittanut 1960-luvulla, eläkkeellä nyt sitten lopettelee. Vanhin gradunjättäjä on yli 80-vuotias. Töissä pitkään olleita ja jonkinlaisella lomalla tai virkavapaalla graduaan lopettelevia on paljon. Heille tämä on enemmän eksistentiaalista kuin akateemista; opiskelu on kuitenkin niin tärkeä pala ihmisten elämässä, että pisteen puuttuminen siltä elämänvaiheelta saattaa painostaa ihmisiä vuosikymmenet. Arvosanalla ei ole mitään väliä, kunhan vain läpi menee.

Joku on tykkänään sanoutunut irti prebeniläisestä työstään, samalla kun muukin elämä on täydessä kriisissä, lähtien selvittelemään tilannettaan käymällä ensin gradunsa kimppuun:

... rupeisko ryyppäämään, vetäiskö itsensä hirteen, vai tekiskö gradunsa valmiiksi ...