Maanantai ... kahden töitä tekemättömän päivän jälkeen en niin vain osaakaan hypätä täysitahtiseen työntekoon. Teen kaiken mikä on tehtävä, ja mitä posti ja puhelin eteen kasaa, mutta jää luppoaikaakin pätkittäin, enkä huomaa itsessäni mitään halua täyttää sitä. Olen käynyt taas lukemassa blogia, ja miettinyt sitä. Niin ... ehkä tämä on töitä, koska on nykykulttuurin ilmiö ...

Ipomoea Indica, sininen Aamunihanuus, kirjoitti eilen kuusikymppisistä työelämässä ja jäin miettimään asiaa. Hän on kirjoittanut asiasta useamminkin, otanpa sitaatin vuosien takaa:


Mitä käy niille, jotka eivät osaa pettyä?
20.09.2006 - 20:59

Kuusikymppisiä, jotka marisevat jokaisen pikku vastoinkäymisten edessä, kuin pahaiset kakarat... Tai suurentelevat elämänkohtalonsa käänteitä, kuin kyseessä olisi koko maailmaa vapisuttava tragedia... Ilmiselvästi ihmisiä, jotka eivät osaa pettyä.

Nykyiset kuuskymppiset ovat niitä suuria ikäluokkia.
Luulisin, että Aamunihanuuden 30-vuotiaan perspektiivistä
kuulun samaan joukkoon, olenhan hänestä katsoen täsmälleen
samassa suunnassa kuin kuuskymppisetkin, 
mutta koska olen sillä janalla kuitenkin hiukan eri kohdassa, 
katson itse asiassa heihin samasta suunnasta kuin Aamunihanuuskin. 

Kuuskymppiset ovat varttuneet aikuisiksi 1960-luvulla,
nopean talouskasvun ja mahdollisuuksien laajenemisen aikaan,
jolloin töitä löysi kun etsi, ja tulevaisuuden horisontti
on ollut varsin optimistinen. Silloin ne pääsivät työelämään
ja työkokemukseen suhteellisen helpolla kiinni,
vaikka se 60-luvulla opittu työtahti ei aina niin tiukka ollutkaan.
Heillä on ollut etabloitunut asema, johon he ovat tottuneet. 

Heille monelle on kamalaa joutua kilpailemaan henkilökohtaisesti,
ja erittäin kamalaa on, jos tällainen kuusikymppinen häviää
reilussa kilpailussa minun ikäiselleni,
tai vaikka nelikymppiselle. 
Hän ei oikeasti pysty ymmärtämään, että pelin säännöt on muuttuneet,
ja että ei häntä kohtaan oikeasti ole tehty mitään vääryyttä.

Me taas tulimme työmarkkinoille samaan aikaan kuin Öljykriisi 
(nuorempia mahdollisia lukijoita varten: 1973) ja sen perään 
Toinen öljykriisi (1979) rajuine työttömyyden kasvuineen,
mikä johti maailman muuttumiseen ahtaaksi. 
Minun edessäni oleva maailma on aina ollut tukossa,
täynnä suurta ikäluokkaa, jotka ovat miehittäneet kaikki vakipaikat
kun taas minä olen elellyt Suomessa kaikenlaisilla
sijaisuuksilla ja lyhytaikaisilla tutkimusrahoilla, 
tai käynyt ulkomaankeikoilla.

Luulisin, vaikka en tiedä, että nykyiset nelikymppiset, 
jotka varttuivat 1980-luvun nousukaudella, jolloin Suomi
taas nopeasti rikastui ja rypi lainarahassa,
oppivat taas suhtautumaan asioihin optimistisemmin.
Sillä ikäluokalla oli kaikkein suurimmat opintolainat,
ja suhteellisen lepsu opiskelutahti. 
Noin keskimäärin. Sikäli kuin muistan.

Jos ajattelee Aamunihanuuden listaa sukupolvensa tilanteesta:

Kahden maailman rajalla
05.03.2008 - 16:59
Alaotsikko: tottuminen huonoon asemaan.

Mun ikäluokalle ja nuoremmilleni on valitettavasti tuttuakin tutumpaa:
- valmistuminen suoraan työttömyyskortistoon
- pätkätyöt
- pitkät palkattomat harjoittelut
- työkkärin bluffihommat ja kurssit
- vuokratyö erittäin kehnolla palkalla
- ei oikeuksia: esim. sairaslomaan, vuosilomiin
- näköalattomuus -> pätkätyösuhteita toisensa perään, jos niitäkään

Niin minun listassani samoja olisivat nämä:

- valmistuminen suoraan työttömyyskortistoon
- pätkätyöt
- työkkärin bluffihommat ja kurssit

Ja erot ovat:
- harjoitteluinstituutiota ei minun nuoruudessani ollut
- vuokratyötä ei minun nuoruudessani ollut
- sairaslomaoikeus on ollut, vuosilomaan ... oikeudesta en ole varma, viettänyt en ole
- pätkätyösuhteita pidin näköalana; aina ennemmin
tai myöhemmin onnistuin sellaisen hankkimaan. Koska tarvittaessa
olen pysynyt ruuissa puutarhanhoidolla ja kalastelemalla, ei raha
ole ollut minulle ongelma, enkä aina suinkaan viitsinyt edes
ilmoittautua työttömyysrahakortistoonkaan. Pystyn käyttämään
loputtomasti aikaa lukemiseen, joten pitkätkään työttömyysjaksot
eivät koskaan minua pitkästyttäneet. Vierailla kielillä
lukeminen on niin hidastakin, että eihän sellaiseen oikein
ollut aikaa kuin työttömänä.

Nykyään näiden lasten on koko ajan oltava ostamassa jotain.

...   marisee vanha tukkijätkä ...

Kunnianarvoisa neiti Ipomoea Indica joka tapauksessa
kirjoittaa mietityttäviä asioita.