田中神社 Tanaka jinja

Tanakan pieni temppeli on Mototanakan aseman lähellä, Higashiōjin tieltä vähän itään päin. Naapurustotemppeli sekin, ei suuria nähtävyyksiä. Hiljainen paikka yleensä. Siellä ei ole kirsikan kirsikkaa, vain vihreitä puita, eikä paljoa värejä niiden lisäksi, ainakaan tässä sisäänkäynnin luona. Pölkyt tuossa edessä eivät ole kulkukielto. Ne vain ohjaavat ihmiset tien laitaan. Jumalat kulkee porteista keskeltä, ihmiset reunoilta.

 On siellä värejä sivutemppelissä aivan riittävästi.

 Tämä on tyypillinen shintōn arkkitehtuuri sisätemppelin suhteen. Sivuseinät ja etuseinä ovat rimoista, niin että sisimmälle pihalle pääsee kurkistamaan, mutta takaseinä on tiivis, niin että ihan salaisen ytimen lähelle ei pääse näkemään. Ohi siitä toki saa kävellä.

Luulen kohta löytäneeni melkein kaikki lähiseudun temppelit, joihin jalkaisin jaksaa kulkea.

橿原神宮 Kashihara jingū

Tämä temppeli on Naran prefektuurissa, Kashiharan kaupungissa. Sinne pääsee jonnekin lähelle junallakin; minut vietiin autolla katsomaan iltaohjelmaa. Ei ihan tavallinen.

Temppeli ei ole kovin vanha, saatu valmiiksi vasta 1889 ja avattu virallisesti 1890, keisari Meijin määräyksestä. Hän myös puratutti Kioton keisarin palatsista kaksi rakennusta ja kuljetutti ne tänne uuden temppelin päärakennuksiksi. En ole varma mikä oli mikäkin, koska oli pimeää. Mutta komeaa. Syy miksi temppeli tässä nytkin seisoo on, että tämän paikan on arveltu olevan se paikka, jonne "Japanin ensimmäinen keisari 神武 Jimmu (eli vaikkapa Jumalsoturi) perusti valtakunnan" vuonna 0. Siitä laskien nyt on menossa vuosi 2674. Se on kolmas Japanissa käytössä oleva ajanlaskutapa; kristillisen ajanlaskun ja kiinalaisen kunkin keisarin valtaistuimelle nousun perusteella laskettavan ajanlaskun lisäksi. Jälkimmäisellä tavalla on menossa vuosi 26, tarkemmin sanottuna 平成２６年, eli vuonna 26 Heisein aikaa. Siis 2014 = 26 = 2674. Helppo muistaa. Jos ei muista, niin temppelin sisäportilla on kulloinenkin menossa oleva vuosiluku kirjoitettuna.

Harvoin tuota Shintōn ajanlaskua kuitenkaan näkee missään. Äärioikeiston joskus kuulee käyttävän, ja odotin näkyisikö täälläkin mahdollisesti sellaisia, mutta ihan tavallista porukkaa paikalla oli. Pop-bändi jopa lauloi temppelin edessä kristillisen gospelin muiden laulujen seassa, joten suhtauduin paikkaan rauhallisesti.

Menossa on kevätjuhla sen kunniaksi, että Jimmu aikoinaan vaelsi Kyūshūn saarelta tänne asti valtakuntaa perustamaan, useita vuosia matkaan käyttäen, sekä sotien että liittoja rakentaen. Perustettu valtio joka tapauksessa on ollut ihan pikkuruinen vielä tuohon aikaan, ja koska Jimmun legendan jälkeen mytologiassa on 500 vuoden aukko ennen kuin tarkempia tietoja olemassa olleista keisareista alkaa esiintyä, voi vuosi 0 heittää sinne tänne jonkin verran. Samoin paikka saattaa heittää kilometreillä tai enemmälläkin minne tahansa. Mutta nyt täällä on joka tapauksessa yövalot. Oikein mukavat. Kävellä näkee hyvin.

 Lapset juoksentelee valonauhojen välissä ja vanhemmat perässä.

 Temppelin katolle heijastettiin kuvia Jimmun matkasta ja tälle paikalle tulosta. Pitäisikö opetelle käyttämään Utubea ja panna video sinne ... joskus toiste, aikaa ei ole jäljellä enää paljoa, loppuu akku koneesta. Heitin videon Roppoksiin, jos joku haluaa katsoa 4 minuuttia kännykkävideota:

No niin, YouTube on opeteltu. Ei ollut vaikeaa: http://youtu.be/4H6Oi8L9gsM

Minusta se oli komeaa. Ihan alku puuttuu, mutta ei kovin paljoa.

光福寺 Kōfukuji

Jokien yhtymäkohdasta pari sataa metriä itään päin, jälleen pieni ja huomaamaton buddhalaistemppeli. Tästä kuljen usein ohi, ja käyn sisälläkin. Hyvin tarkan ja askeettisen oloinen puhtaan maan temppeli. Petäjiä, soraa ja sammalta, mutta myös yksi kirsikka, joka tekee marjojakin.

 Temppelin vieressä on hautausmaa, josta on näköala Hieizanille. Eli naapurustotemppeli tämä on.

 Siellä on miellyttäviä seetrejä, ja rauhallinen nuoren pojan patsas. Tosin se näyttää aivan naiselta, ja rukoilevana naishahmona olenkin sitä vuosikaudet pitänyt.

 Siellä on myös oma boddhisattvansa abortoiduille ja kohdussa kuolleille lapsille. Temppeli itse on 1200-luvulta, tällä paikalla 1500-luvulta, mutta sen ulkona näkyvillä olevat patsaat ovat paljon uudempia.

妙音堂 Myō-ondō

Jännän äänen halli. Sellainen tällä on nimi; jokien yhtymäkohdan länsirannalla, heti kukka- ja siemenkaupan vieressä, pikkuinen shintōtemppeli. Kaupassa on hyvät siemenet, jos joku on sellaisista kiinnostunut. Täälläkin kukkii.

Valkean pagodan näköinen rakennus täällä on, varsinaisen temppelin takana. 

 Ja niin kuin naapurustotemppeleissä usein, täälläkin on lasten piirroksia. En tiedä miksi ne ovat käärmeitä, ei ollut ketään keltä kysyä, mutta oikein hyviä ne olivat.

 Magnolia kukki. Siitä saa kännykkäkameralla kuvan vain varjossa; auringossa se menee valkeaksi läiskäksi. Kännykkäkamera on rajallinen kapine, mutta on niin helppo kuljettaa ja käyttää.

長徳寺 Chōtokuji

Pitkän ansiollisuuden temppeli ... saman nimisiä on Japanissa vaikka kuinka monella paikkakunnalla. Tämä on joen varressa aivan edellisen naapurissa, mutta tässä on yleensä portit kiinni, enkä ole käynyt täällä sisällä koskaan. Asiallisen näköinen paikka silti.

 Sisältönsä sijaan tämä on paremmin tunnettu siitä, että temppelin portilla kasvaa yksi Kioton nopeimmin kukkivista punaisista kirsikoista, jo pudottamassa kukkiaan kun muut vasta ovat saamassa viimeisiään auki. Vielä näytti punaiselta, mutta ei enää kauaa.

常林寺 Jōrinji

Takano- ja Kamo-jokien yhtymäkohdassa, itärannalla. Olen kulkenut tästä ohitse, mutta kävin nyt sisälläkin. Pieni paikallinen temppeli, toimivassa käytössä enemmän kuin nähtävyys. Eli siisti, yleensä hiljainen, hyvin hoidettu paikka. Suorat käytävät, petäjiä, sammalta.

Temppelin takana on siisti hautausmaa. Näkyy olevan tyhjiä paikkojakin, jos joku haluaisi tuhkansa tänne. 

高野川の桜など Takanojoen kirsikoita yms

Ne kukkii nyt. Koko kaupunki on niitä täynnä. Kirsikka on aika hyvä pysymään hengissä. Ikivanhatkin rungot tunkee uutta versoa ja kukkii. Nämä kuvat on otettu 1-3.4.2013.

Kotikadun viereisellä kadulla, Kitashirakawan alajuoksulla, vähän ennen kuin joki laskee Takanon jokeen.

 Joen varrella on kirsikoita kilometrejä. En tiedä kuinka monta, mutta monta.

 Söin töihin kävellessäni eväät kirsikan alla, niin kuin tuhannet muutkin ihmiset. Yoshino-kirsikoita, jotka nimenomaan kukkivat. Hedelmää ne eivät tee, eikä ne tuoksukaan, mutta on ne komeita muutaman päivän katsella.

 Itkevään pajuun (Salix babylonican jokin puutarhamuoto) tulee samaan aikaan lehdet, kukatkin itse asiassa. Kvittenin (Chaenomeles, puutarhamuoto) kukat on myös täysin auki, pensaan punaisina. Lapset riisuu kengät ja sukat, käärii lahkeet ja kahlaa joessa. On lämmintä päivästä toiseen.

 Kamojoen varrella on sama asia. Kirsikoita kilometreittäin, ja ihmisiä niiden alla.

 Tuonne joen mutkaan taitaa suunnilleen kilometri olla.

 Yliopistolla illalla opiskelijat kerääntyy pressuja kantaen kirsikoiden alle syömään ja ryyppäämään.

 Ja ovat seuraavana päivänä siellä syömässä taas eväitään. Tämä aika ei kestä montaa päivää.

泉徳寺 Sentokuji

Edellisistä vielä jonkin matkaa pohjoiseen, jossain siellä, tulee vastaan tällainen ihan pieni temppelin näköinen paikka. Sillä on temppelin nimi ainakin. Ulkopuolelta hyvin siististi pidetty paikka.

 Sisäpuolelta melkein mystinen. Siellä on vaikka mitä, kuten tällainenkin patsas, jonka kasvot eivät ainakaan japanilaiset ole.

 Se oli perheen asuntona. Harrastuksekseen rakentavat sinne uutta kellotornia, mutta sanoivat että koska ei oikein ehdi, niin loppuikä siihen menee. Tämä ei siis oikein vierailupaikka edes ole, mutta kun portilla kohteliaasti kysyin mikä tämä paikka on, ja kerroin olevani vain töihin kävelemässä ja siten satunnainen ohikulkija, antoivat mielellään minun katsella sisällä niin kauan kuin halusin. Kun en kerran turisti ollut. Hyvä että tästä hiljenneestä temppelistä joku huolta pitää. Ei rikkaruohotu, ja kellorakennuskin varmaan jonain päivänä valmistuu.

Turistit ovat Kioton suurin rahanlähde, ja kyllä heitä tänne halutaan ... mutta on niitä sitten välillä aina paljon joka paikassa.

岡崎別院 Okazaki betsuin

Okazakin shintōtemppelin vieressä on buddhalainen Honganjin ison temppelin pieni sivutemppeli, jossa 親鸞 Shinran-niminen munkki asui aikanaan pitkiä aikoja. Temppelin itsensä antamissa tiedoissa vuosisata jäi hämäräksi, eikä näitä pieniä paikkoja mistään Wikipedioista löydä, mutta joka tapauksessa on hän siellä aikoinaan asunut. Varsinaisen temppelin vieressä, mutta eri portin luona (sitä ei helposti huomaakaan) on varsinainen puutarha. Hyvin hiljainen paikka, jossa ei ole kerrassaan ketään. Hyvin rauhallista. Tänne ei osaa kukaan tulla. Lampi ja siro silta.

 Magnoliat siellä kukki.

Järkälemäinen iso kivilyhty siellä on. 

Ja hoitamaton, kitkemätön kivipuutarha. Mielenkiintoista nähdä tällainenkin. Kaikkea ei ehdi hiljaisissa temppeleissä, joilla ei ole paljoa enää käyttöä, tekemään.

岡崎神社 Okazaki jinja

Kun laskeutuu filosofien tieltä alas kaupunkiin, ja lähtee kaartamaan sieltä luoteeseen kohti Kioton yliopistoa, niin jossain siellä tuli vastaan tällainenkin temppeli.

Täällä ei ole turisteja, vaan tämä on ihan paikallinen pieni pyhäkkö. Nätti ja siisti, mutta ei kovin kutsuva. Siellä täällä luki, että ei saa koskea. En koskenut, ja jatkoin matkaa.

大豊神社 Ōtoyo jinja

Kirsikat kukkii nyt valtoimenaan, ja Kioto on täynnä turisteja. Kiotolaiset myös kuljeskelevat puiden alla. Filosofin tie on täynnä turisteja. Olinpa siellä itsekin. 

 Osa tien varren temppeleistä on auki, mutta osa on pannut portit kiinni. Liika on liikaa.  Ōtoyo jinja vaatii sen verran kiipeämistä vuoritietä ylöspäin, että siellä ei niin kovin paljoa väkeä ollut. Näiltä tienoilta ylöspäin.

 Oli kirsikoita sielläkin. Niitä on kaikkialla.

 Mutta kukki siellä vielä camellioitakin, sateen ja lämpimän rohkaisemana kaikki jäljellä olevat nuput auki.

 Sen yksi pikkutemppeleistä on Suurvaltojen temppeli, ja sen edessä on nättiä rottia suojeluseläiminä. Kyllä ne täällä Kiotossa osaavat.

Ihan pieni paikka tämä vain on. 

青蓮院 Shōren-in

Tämä löytyy Chion-inin pohjoispuolelta, samalta rinteeltä. Tämä on keisarillisia buddhalaistemppeleitä, jonka pääpappina on perinteisesti ollut keisarillisen perheen jäseniä, ja jossa keisaritkit ovat ajoittain asuneet jos palatsissa ei ole voinut olla korjausten, tulipalojen yms takia. Portilla on valtavia kamferipuita.

 Sisällä ovat hienosti korvanneet pinnat jäljennöksillä, niin että näkyy kuinka värikkäitä maalaukset ovat alkuaan olleet, ja valokuvia saa ottaa rauhassa.

 Keisarillinen asunto. Korokkeella hän on nukkunut, ja kultaista väriä siellä on, mutta muuten karu.

 Siellä on sininen acalanatha! Olen nähnyt tämän kirjoissa, ja käyttänyt kuvia luennoilla, mutta täällä se on oikeasti. Toki varmasti jäljennös, mutta oikea jäljennös ja oikealla paikalla. Polvistuin, kilautin kelloa ja tervehdin. Tämän olen aina halunnut nähdä.

 Hyvä lampi siellä on, täyttyy rankasta sateesta kovaa kyytiä. Seuraava kuva on vastapäiseltä rinteeltä.

 Tänne pääsi pääsylipun hinnalla rauhassa kävelemään - kun huomasi kysyä saako puutarhassa käydä.

知恩院 Chion-in

Itävuoren rinteellä, Gionista, Maruyaman puistosta ja Yasakajinjasta vähän pohjoiseen. Tässä temppelissä on portaita kiivettäväksi; tässä toisten portaiden päästä. Niitä riittää edelleen, ja kun on temppelin perukoilla, voi jatkaa rinnettä ylös toiseen temppeliin, jonka nimeä en muista. Täällä on jossain puutarhaakin, mutta suuri osa paikasta on jälleenrakennettavana, ja se jäi löytämättä. Sen sijaan tuossa alhaalla näkyvän portin eteläpuolella on nätti puutarha, jonne pääsee kovin paljoa kiipeämättä.

 Vettä satoi komeasti. Sadeilmat on hyviä temppelissäkäyntipäiviä.

 Kirsikat rupeaa kukkimaan.