北野天満宮 Kitano Tenmangū

Kun jatkaa Imadegawan katua vielä eteenpäin, tulee viimein Pohjoisniityn Tenmanin temppeliin. En ole varma etymologiasta, mutta Taivaantäysi nimen merkitys on kun sen suoraan lukee. Tenmanguita on Japanissa tuhansia eri puolilla maata, ja tämä on niistä ensimmäinen. Historian mukaan Sugawara no Michizane -niminen oppinut ja runoilija nousi 800-luvun lopulla vaikutusvaltaisimpaan asemaan keisarin ohella maan hallinnossa, mutta 900-luvun alussa Fujiwaran suku onnistui saamaan hänet menettämään maineensa ja hänet karkotettiin kauas Kyūshūn saarelle. Hänen siellä kohta kuoltuaan Kiotoon tuli kova ukkonen joka teki paljon tuhoa, erityisesti Fujiwaran suvulle, mistä keisari päätteli että Michizane oli palannut äkäisenä Kiotoon, ja että häntä vastaan nostetut syytteet olivat olleet perättömiä. Niinpä keisari perusti tämän temppelin, ja nimesi Michizanen uudelleen Taivaan jumalaksi (天神 Tenjin), eli lähinnä ukkosen jumalaksi. Tenjin otti ja leppyi, eikä tuhonnut Kiotoa.

Vielä ollessaan Michizane, runoilija oli Kyūshūlla kirjoittanut runon, jossa hän kaipasi Kiotoon jäänyttä luumupuuta, josta hän oli kovasti tykännyt. Niinpä Tenmangūissa on lähes aina luumuja, sekä istutettuina että yleensä myös alttarilla. Täällä ensimmäisessä temppelissä niitä on nykyään noin 1500. Kaiken värisiä ja kokoisia, kaikki kukassa tähän aikaan. Helmikuussa ne jo olisivat lämpimänä vuonna kukkineet, mutta tänä vuonna tosiaan aika on venynyt maaliskuun lopulle.

 Luumu on jotensakin hienostuneempi kuin kirsikka, josta tuli villitys Japanissa oikeastaan vasta Edon kaudella 1600-luvulta eteenpäin. Kukinta ei ole niin raju kuin kirsikalla, ja useiden lajien pitkät versot tuovat kukintaan oman tunnelmansa. Punaiset ovat kaikki kohtuullisen uusia lajikkeita.

 Jos katsoo satoja vuosia vanhoja temppelimaalauksia, niin luumut olivat ennen joko aivan valkoisia, tai tämän verran punertavaa väriä niissä myös saattoi olla.

 Alue on laaja ja luumuja isoilla alueilla. Löytyy myös vaahteroita syksyksi, sekä paljon muitakin kukkivia kasveja. Siellä on aina nähtävää.

 Yhden luumupuiston reunalla on teehuone, jossa saa puistoihin tarvittavan pääsylipun hinnalla myös leivoksen ja kupillisen luumuteetä. Voin suositella. Se on hyvää.

 Temppelissä on paljon myös lehmäpatsaita. Voi ne olla härkiäkin. Syyksi sanotaan se, että kun Michizanen Kyūshūlta tuotuja jäännöksiä Kiotossa vietetyn uuden hautajaisseremonian jälkeen kuljetettiin härkävankkurissa länteen päin - ehkäpä suunnilleen samaa tietä jota tänne kävelin - niin härkä pysähtyi kesken matkan, eikä suostunut enää kävemään eteenpäin. Se on tämä paikka. Kun Tenjiniksi nyt nimetty runoilija kerran härän välityksellä ilmoitti että tähän!, niin tähän temppeli rakennettiin. Härkäpatsaita on temppelissä monta, siellä täällä, eri värisistä kivistä veistettyinä.

 Siellä on myös paljon koululaisia, ja heidän jättämiään toivelappusia. Telineitä on paljon, eivät mahdu samaan kuvaan. Koska Michizane oli myös oppinut, hänestä kehittyi vuosisatojen mittaan erityisesti oppineisuuden jumala. Koululaiset käyvät täällä ja muissa Tenmangūissa rukoilemassa ennen tärkeitä kokeita, tai yliopistojen sisäänpääsykokeita, menestystä itselleen. Jos sitä tulee, on korrektia käydä vielä toisen kerran kiittämässä. Joten telineitä tarvitaan.