Tämä on kävelymatkan päässä, mutta kuitenkin niin kaukana, että koti on jo lähempänä horisonttia.
Tässä temppelissä on vaikka mitä. Kaksi hiekkahuippua, joille matkailevien jumalien on helppo laskeutua, ja joilta on helppo taas jatkaa matkaa.
Tämä on tietääkseni ainoa Kioton shintō-temppeleistä, joka rakennetaan uudestaan joka 20. vuosi. Kaarnakaton varjoisempi pääty alkaa kasvaa jo pusikkoa, joten se on selvästi lahoamassa. Ensi vuonna uudelleenrakennus tapahtuu päärakennuksessa, mutta sivurakennuksia on itse asiassa uusittu jo viimeisen 10 vuoden ajan, jotta urakka olisi helpompi.
Täältä on myös suora yhteys Isen päätemppeliin, niin että paikallisten ei tarvitse matkustaa sinne voidakseen tervehtiä Amaterasua. Tuon puun kautta terveiset menee suoraan perille. Hyvin kätevää ja ekologista.
Koska temppeliä rakennetaan uudelleen lähes jatkuvasti, siellä on myös eri puolilla näytteillä moottorisahataidetta. Tässä yksi kokoelma. En sano etteikö suomalaisetkin osaisi, mutta en ole nähnyt siellä yritettävän muuta kuin niitä ainaisia karhu- ja metsuripatsaita. Täkäläiset yrittää monenlaista muutakin.
Koska tämä on niin vanha temppeli, täällä on jumalallista alkuvoimaa. Ainakin kahdet häät oli menossa yhtä aikaa eri rakennuksissa; morsian valkeissaan näkyy tuolla portaiden yläpäässä kiipeämässä. Suurin osa jonottajista on kuitenkin vain temppeliin jumalia tervehtimään tulleita. He tuovat myös rahaa; uudelleenrakennus maksaa, ja vierailta sitä kerätään. Halukkaat saavat esimerkiksi nimensä uuden temppelin uuteen kattoon.Tämä on vilkas, hyvin toimiva, mukava temppeli. Sen takana on palanen muinaista aarniometsää ... joka tosin ei suuresti eronnut siitä metsästä, jota Kioton vuorilla muutenkin on. Apinoita siellä kuulemma voi tavata, myös temppelialueella, mutta ei nyt. Ei haittaa, niillä ei ole kovinkaan hyvät käytöstavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti