Työt tahtoo viedä niin kokonaan, että mitään muuta ei ehdi tehdä - paitsi jos on liian väsynyt tekemään töitä, mutta sitten ei jaksa oikein tehdä mitään muutakaan. Moranbongin tarinaa jatkoin tänään vähän.
Kävin kuitenkin eilen lauantaina mökillä katsomassa onko viikko sitten vieraillut myrsky tehnyt siellä mitään. Olihan se; yleensä siellä ei tapahdu mitään, tuuli miten paljon hyvänsä. Rantapuut oli nytkin pystyssä, ne on tottuneet tuuleen, mutta metän takaosissa oli yksi korkea petäjä nurin. Sen vieressä on kaksi keloa; olisiko niin, että niiden juuret oli yhteydessä tähän elävään, ja tämäkin oli alkanut lahota sieltä päin? Puuaineksessa ei ainakaan näkynyt mitään ongelmaa.
Naapurin rajalle on tuosta vielä pitkä matka, mutta pitkä on puukin. Latvus yletti juuri lyömään maahan heidän koira-aitansa. Vihreää muovipinnoitettua rautalankaverkkoa, korkeus puolitoista metriä, jonka tarkoituksena on pitää kouluttamaton 2-4 bernin paimenkoiran lauma heidän tontillaan. Määrä vaihtelee sen mukaan onko siellä lastenkin koiria. Ei ne ole purreet koskaan, eivätkä periaatteessa ole ihmiselle vihamielisiä, mutta raivoavat silti helvetisti, jos omalla tontillaan kulkee siellä päin.
No, joka tapauksessa jäljet oli siivottava. Petäjästä tuli taas parin talvikuukauden polttopuut, joita ei nyt juuri olisi tarvittu. Kannoin rungon pätkinä autotien varteen, pilkkoo joskus kun joutaa, vaikka ensi keväänä. Aitaan löin lisää pari kuusipuista tolppaa, oioin verkkoa sen minkä sain, ja naulasin tolppiin kiinni. Parsin galvanoidulla rautalangalla verkon repeämät yhteen. Vein naapurin verannalle paperikirjeen, jossa kerroin tapahtuneesta, pahoittelin, ja lupasin maksaa uuden verkonpätkän + työt, jos haluavat sellaisen asennuttaa. Minulla ei ole heidän yhteystietojaan, enkä enää muista nimeäkään; heitä sanoo vain naapuriksi. Koirien takia siellä ei viitsi käydä edes tervehtimässä heitä.
Yksi marraskuinen päivä siellä meni kokonaan. Valoa ei ole enää paljoa. Aste pakkasta, kuivaa ja tuulista. Oikein hyvä mehtätyöpäivä.
2 kommenttia:
Enpä ole koskaan nähnyt raivoavaa berniä :) mutta pieniä sellaisia koiria mejän pihalla kyllä on. No, ainakin haukkuvia, raivosta en tiedä.
Kiltisti tehty se korjauksen maksamiseen tarjoutuminen.
Minä en oikein muunlaisia bernejä ole nähnytkään. Tässä kotitalon naapurilla on häkissä kaksi heti meidän pihan vieressä, pitävät helvetillisen haukkumisen heti kun joku avaa pihaoven. Ne on siellä vain muutaman tunnin päivässä kun valitin asiasta. Samoin se mökkinaapurin lauma on hyvin äänekäs. Ehkä ne olisi rauhallisempia yksin ja kunnolla koulutettuina, mutta kurittomina laumakoirina en niitä juuri arvosta.
Vahingot pitää tietysti maksaa. Aika tärkeää naapurisovun kannalta.
Lähetä kommentti