Palsaminmetästäjän päeväkirjasta

Oletetaanpa että sinulla on kesämökki, jonne noin vuonna 1990 olet heittänyt kourallisen palsamin siemeniä, kun se on aika komea kukka, isokin, ja lapset tykkää paksutella sen siemenkotia. Mettäkin siinä on, kimalaiset tykkää ja voivat hyvin kun sitä isoina puskina kukkii. Jostain matkan varrella kerätyissä siemenissä on sekä himalajanpalsamia (Impatiens glandulifera) että rikkapalsamia (I. parviflora). Nyt vuonna 2013 olet tappanut kumpaakin jo useamman vuoden sekä omalta tontiltasi että naapurin metästä, minne molemmat lajit ovat levinneet. Tämä on vain tällainen oletus, tuskimpa tällaista monelle lienee tapahtunut, jos kellekään, mutta jos näin sattuisi olemaan, saattaisi niiden metästäjä ehkä kirjoittaa jonain syyskuun ensimmäisenä päivänä päiväkirjaansa näin:

1. Kun kaikki näkyvissä olevat yksilöt on hävitetty, ei kannata luulla päässeensä palsameista eroon. Ne on piilossa vattupuskassa, saniaisen alla ja kuusen alla.

2. Niitä ei huomaa ohi kävellessään. Pysähdy, kyykisty ja katso hitaasti. Siirrä vattuja sivuun. Katso myös taaksesi. Varjossa ne on usein hyvin pieniä.

3. Ensin keräät kypsän näköiset siemenkodat ja niistä rähähtävät siemenet taskuun ja viet myöhemmin poltettavaksi.

4. Sitten keräät jokaisen varren juurineen, ne parin sentin mittaisetkin. Niistä kasvaa äkkiä isoja, etenkin kun vatut jo alkavat karistaa lehtiään. Jos on lämmin pitkä syksy, ne pääsee vatun lehtien harvetessa aurinkoon ja antavat mennä täysillä.

5. Rikkapalsami syvässä varjossa kasvaessaan tekee jo 10 cm mittaisena yhden kukan, ja luultavasti pölyttääkin itse itsensä. Miten sinne kimalainenkaan tiensä löytäisi? Sitten se kypsyttää siemensä kaikessa rauhassa. Himalajanpalsami varjossa ja köyhemmässä mehtämaassa tekee kukkaa 15-20 senttisenä.

6. Missä on yksi, on lähes varmasti useita muitakin, jos ovat saaneet olla joitakin vuosia rauhassa. Ne on vain löydettävä.

7. Käy omilla jäljilläsi. Heti ja saman tien. Siellä on kuitenkin joitakin, joita et ensimmäisellä kerralla huomannut.

8. Toista sama muutaman päivän välein, ja seuraavat kesät. Himalajanpalsami vaikuttaa helpommalta hävittää, mutta rikkapalsamilta vaikuttaa jäävän maahan helposti juuren päitä, joista se kasvaa nopeasti uudelleen ylös. Sen varsi myös taipuessaan maata vasten juurtuu nopeasti, joten vartta voi olla enemmän kuin mitä yhdellä nykäisyllä saa käteensä.

9. En tiedä kuinka monta vuotta siemen säilyy itävänä maassa, mutta kannattaa ajatella että noin 20 vuotta.

10. Kerää kasvit tiukkoihin nippuihin, kierrä ne toistensa ympäri. Niin keskimmäiset jää pimeään ja tiukkaan myttyyn, missä yhteyttäminen ja happi loppuvat ja nippu alkaa kohtuullisen ajan päästä lahota. Tunge sitten koko nippu pimeään paikkaan. Jotkut käyttää mustaa säkkiä, mutta heinäkasan alle työntäminen on yhtä hyvä, eikä tarvitse siivota sitä säkkiä jälkeenpäin.

11. Sammalessa en ole niitä vielä tavannut, enkä puolukan seurassakaan. Ne tarvitsee jonkin verran ravinteita. Ei paljoa välttämättä kuitenkaan. Ison kuusen juurelle on vuosien mittaan pudonnut niin paljon neulasia, että se on palsamin kannalta jo ravinteikas paikka, olipa kuinka hapan hyvänsä. Ne kulkee kuusen juurten kautta halki karujen ja soistuvien paikkojen, hyppien vuosi vuodelta eteenpäin. Voi olla että jäniset varpaissaan tai hirvet kavioissaan voivat myös niiden siemeniä kuljetella. Tiedä häntä.

12. Suurin este palsamien metästyksessä on metästäjä ite. Hän ei nimittäin haluaisi niitä löytää ja voi niin muodoin helposti kulkea tiheän ja piikkisen vattupuskan ohitse, kun siellä kerran ei mitään näy olevan. Ja hänellä olisi elämälleen paljon muutakin ja mielenkiintoisempaa käyttöä kuin palsamien kitkeminen, joten hän havoin on täysillä mukana siinä touhussa.

13. Lisätään vielä yksi, tärkeä: älä kitke hämärässä. Hämärässä palsamin helposti sotkee pienen viholaisen lehtiruusukkeeseen. Sen kun kouraansa puristaa, alkaa luonto opettaa.