ja maaksi on se jälleen tuleva.
Tästä puusta alkaa aika jo vähitellen jättää. Ei pysy enää puutarhakompostin seinät kasassa. Tulin vaihteeksi niin aikaisin töistä kotiin, että ajattelin ruveta tekemään asialle jotain.
Nuo laudat oli uutena siimuja, elikkä pareiksi naulattuja talon anturan valun muottilautoja, joilla 15 v sitten aloitettiin tämän talon pystyttäminen. Sen jälkeen ne oli jonkun vuoden puuliiterin laipiona. Tein siihen seinät ja lattian lavoista, laipioksi siimuja ja kaiken päälle vihreät pressut sadetta pitämään. Kätevä puuliiteri, takaoven vieressä, ei ollut pitkä matka kantaa puita. Kymmenkunta vuotta sitten saatiin valmiiksi varsinainen liiteri ja kasvimaa, jolloin siimut pääsi uusiin tehtäviin. Suurin osa niistä lyheni polttopuiksi, mutta tämä osa sai jatkaa hommia kompostin seininä. Hyvin ne toimi. Pitivät kosteutta niin hyvin, että siellä naatit hyvin maatui, ja lämpökompostorista tuonne kypsymään siirretty puolilahonnut tavara eteni mustaksi mullaksi. Ainoa kyllästysaine niissä on ollut betoni, mutta kyllä ne vuosikymmenen kestivät. Hyvin ovat työnsä tehneet.
En koskaan varsinaisesti kääntänyt kompostia ympäri, enkä sotkenut sitä muutenkaan. Päälle vain kasattiin tavaraa sitä mukaa kuin sitä tuli. Kerran vuoteen nostin ylimmän raa'an kerroksen pois ja kuskasin kottikärrillä alempana olevan maatuneen ja maatuneehkon tavaran kasvimaalle. Sitten se ylin kerros takaisin uudeksi pohjaksi.
Se mitä tuossa näkyy voi olla rumaa, mutta ei se ole epämiellyttävää. Ei haise, tuoksuu. Se on niin ilmavaa ja täynnä matoja että sen hiljainen lahoaminen on täysin aerobista.
Otin laudat pois kompostin ympäriltä. Niitä ei tarvinnut kuin nykäistä. Sisus on vielä alaosistaan jäässä, mutta sulaa nyt nopeammin. Napsin laudoista ruosteiset naulat pois, vaikka ei niillä tietysti enää mitään tee. Mutta olen joskus laudassa kiinni törröttävään naulaan astunut, enkä suuresti arvosta sellaisia pihassani. En vielä tiedä mitä teen laudoille. Polttopuiksi niistä ei ole enää, niin pehmeksi puu on jo mennyt. Ehkä niistä tulee uuden kompostin pohja.
Nyt kun kaikki opinto-, asunto- ja autolainat on maksetut, ei kannattane enää tehdä uutta vastaavaa laudasta. Eikä minulla edes oikein ole riittävästi vanhaa lautaa. Enköhän ostane kaupasta tehdastekoisen puutarhakompostorin. Olisi varmaan siistimmän näköinenkin pihassa.
2 kommenttia:
No siinä ei valumuottilautakaan ole jätettä, kun kierrätetään monessa kohdassa.
Joo, .... mitä tuohon sanoisi .... ei se jätettä joka tapauksessa ole. Loppuun asti tavara on ollut tapana käyttää.
Lähetä kommentti