Atsuta-jingū 熱田神宮

熱田神宮 on vanhin temppeli missä koskaan olen käynyt, ikää pitäisi olla suunnilleen 1900 vuotta. Siellä on säilössä tavaraa melkein maailman luomisen ajoilta. Nyt se on hyvin rauhallinen pyhäkköalue, ainakin tavallisena arkipäivänä kaukana kansallisista juhlapäivistä. Siellä kasvaa paljon kamferipuita (Cinnamomum camphora, 楠, Kusunoki), jotka tekevät käytävistä varjoisia.

 Vanhimmat niistä ovat tuhatvuotisia, kuten nämä kaksi tässä. Ylemmän sanotaan istuttaneen Kōbō-Daishin 弘法大師, joka 800-luvun alussa opiskeli buddhalaisuutta ja sanskriittia Kiinassa, ja toi Japaniin sieltä uuden buddhalaisuuden haaran. Oli miten oli, vanha se puu on. Kunnianarvoisia Totoro-puita, shintoon köydet ympärillä, edelleen hyvin eläviä ja eläväisiä. Ihmiset käyvät kumartamassa niitä. Jopa minä tunsin itseni nuoreksi niiden rinnalla.

 Nuorempia kamferipuita siellä myös on, odottelemassa vuoden 2999 vaihdetta, pääsyä seuraavalle vuosituhannelle.

 Muuten tämä paikka on karu. Kiviä sisäpihalla, jonne yleisö ei enää pääse. Hiekka on paljon uudempi koriste, sitä ei täällä näe.

 Metsän siimeksessä tuon yllä olevan temppelin takana on pieni lammikko, jossa on 1529 siihen asetettu kivi, sammaloitunut toki. Muita kiviä on varmasti pesty tuon vuosiluvun jälkeen. Kun maksaa pienen rahan lammen vieressä olevaan laatikkoon ja heittää puisella kauhalla kolme kertaa vettä sammaleisen kiven päälle, voi toivoa jotain, eikä tiedä vaikka toive toteutuisikin.