Puita ja omenoita

Töiden kanssa meinaa mennä hankalaksi, mutta piti vähän keskeyttää niitä ja käydä perheen kanssa mökillä. Mentiin lauantaina illalla, kylvettiin melkein pimeässä saunassa, vietettiin iltaa kynttilän valossa ennen nukkumaanmenoa. Tytär soitti pappani kellopelillä japanilaisia lastenlauluja. Olisi siinä pappa ihmetellyt mitä lapsenlapsenlapsi sillä soittaa. Mutta ehti kuolla jo 40 v. sitten.

Raivasin näreitä ja taimia moottorisahalla ja raivaussahalla. Kuusi nurin ja leppä pystyyn. Sellaista metänhoitoa. Ja uusia kuusia tilalle: Serbiankuusta (Picea omorika)  

Korean pihtaa (Abies koreana) (kuvassa) ja kanadanlehtikuusta (Larix laricina)

Keltakoivua (Betula alleghaniensis) (kuvassa) sekä koreankoivua (Betula costata) 

Pennsylvanianvaahteraa (Acer pennsylvanica) 

jolla on tuota tainta metrin pari korkeammaksi päästyään jännä viirullinen runko

Tehtiin siellä muutakin. Omenoita kerättiin minkä pystyttiin. Tässä on 150 kg omenaa menossa mehuksi. Iso kori on 30 kg, ja pieni arviolta puolet siitä. 

 Niitä kerättiin 210 kg, mutta osa on saatu tutuille, osasta vaimo tekee sosetta ja syömäomeniksi on jätetty 10 kg. Kolmannes ompuista piti jättää puihin. Ei mahdu mihinkään. Niitä on vaikka kuinka paljon, niin kuin melkein kaikkea tänä vuonna. Yhdestä puusta katkesi latva niiden painosta.

Nostettiin vielä laituri, vesipumppu ja vene talviteloilleen. Tästä tulee lyhyt mökkisyksy. 

Se on vanha vene, minua vanhempi, nyt suunnilleen 60 v vanha. Aito suonenjokelainen alumiinivene. En ole muita vastaavia nähnyt liikenteessä enää pitkään aikaan. Lieneekö viimeinen. Isä siihen puuosat on pariin kertaan uusinut. Nyt taas selvästi pitäisi. Kölikin on lahonnut osittain, ja niin melkein kaikki muukin. On se tarkkaan pidetty vene, ja erittäin hyvä soutaa ja ohjata. Kevyempi käsitellä kuin puuvene, mutta aidoilla savolaisen soutuveneen mitoilla tehty. Varmaan se pitäisi kunnostaa. Joskus kun sitä aikaa jostain saisi ...