Sisilisko

Kannoin vuoden vaihteessa kaatamani ja pilkkomani haavan latvapuolen puuliiteriin. Talvikuukaudeksi siinä on hyvin poltettavaa. Vähän reilustikin. Ne on olleet kevään ja kesän liiterin eteläseinustalla räystään alla ja ovat riittävän kuivia jo. 

 Minulla oli pienemmistä oksista pätkittyä tavaraa erillään isosta pinosta petäjän alla, ilman erityistä kattoa. Puiden sekaan oli satanut lehtiä, neulasia ja hakettimen purua. Kaikki jo kuivaa. Sieltä löytyi joukko sisiliskoja (Zootoca vivipara). Neljä ainakin, sen verran näin, mutta lopetin pinon purkamisen siihen. Niitä on voinut olla siellä enemmänkin. Liikuin rauhallisesti, joten eivät ne minua säikähtäneet. Ilmeisesti siellä purujen seassa eteläseinustalla on riittävän lämmintä ja suojaisaa viettää koleaa pilvistä päivää. Tämä voi olla naaras; on sillä vähän juovaa selässä. Täysikasvuinen varmaan, jo useamman vuoden vanha luultavasti; häntä on erittäin pitkä. Siellä on varmaan hyvin ravintoa talveksi jo. Varmasti näistä ei osaa sanoa mitään, en tunne tarpeeksi.

 Tämä on selvästi uros, koska sillä on punertava maha.

 Sillä on viisi sormea kuten meilläkin. Melkein samanlaisiahan me ollaan. Selkäranka, 4 raajaa, silmät ja suu. Häntäluukin meillä on, mutta häntä on pudonnut pois. Nämä osaa saman taidon, mutta meitä nopeammin.

Jätin pinon purkamisen sikseen, haravoin ison pinon alla ollutta kuivaa pohjaroskaa kasaan ja mätin tämän pikkupinon päälle, tein laudoista oikein katoksen ettei mene vettä sisään. Viettäkööt siellä aikaansa jos haluavat. Mutta ei kai ne aio siellä talvehtia? En uskoisi, ei siellä pärjää hengissä talvea. Pitää tarkistaa pino  syyskuussa kun on käynyt viileämmäksi. Toivottavasti siellä ei silloin ole enää ketään, vaan ovat kaivautuneet parempiin nukkumapaikkoihin. 

Ovat tehneet tänä kesänä hyvin pentuja. Niitä on juossut pitkin kasvimaita ja kukkapenkkejä elokuun mittaan. Sisiliskoja alkoi taas näkyä kun pihassa on puu- ja lavakasoja, joissa ne tykkää oleskella. Hyvää metsästysonnea loppukesäksi.