Käytiin kesäteatterissa. Ei koskaan tiedä mitä siellä tulee vastaan; nyt tuli Freddy Quinnin klassikko vuodelta 1958, äärimmäisen sentimentaalinen Heimatlos, eli Koditon. Tämä on niin saksalaisen murheellista ettei tästä murheellisemmaksi pääse, mutta toivo toki elää. Samalla kun töitä tehdään kovaa. Työläiskantria ajalta jolloin maalta lähdettiin kaupunkiin ja kaupungista toiseen, yksinäisiä ihmisiä kaikkialla. Sodastakin vasta vuosikymmen; sota se vasta yksinäisiä ihmisiä tekikin.
http://youtu.be/NNPYrMVG4bs
Heimatlos sind viele auf der Welt,
heimatlos und einsam wie ich.
Überall verdiene ich mein Geld,
doch es wartet keiner auf mich.
Keine Freunde, keine Liebe,
keiner denkt an mich das ganze Jahr.
Keine Freunde, keine Liebe,
wie es früher, früher einmal war.
Hoffnungslos ist keiner auf der Welt.
Einmal kommt für jeden die Zeit.
Und ich weiss, ich weiss das Schicksal hält
auch für mich noch einmal bereit:
Ein paar Freunde, eine Liebe,
daran denke ich das ganze Jahr.
Ein paar Freunde, eine Liebe,
wie es früher, früher einmal war.
Ein paar Freunde, eine Liebe,
ein Zuhause, ein Glück.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Tästä tulee mieleen Wienerwald; ravintola Helsingin rautatieasemaa vastapäätä joskus 80-luvulla. Schnitzelien kyytipoikana oli just tämmöstä musiikkia :)
Tästä tulee mieleen Wienerwald; ravintola Helsingin rautatieasemaa vastapäätä joskus 80-luvulla. Schnitzelien kyytipoikana oli just tämmöstä musiikkia :)
Höh, miks se taas tuli kahteen kertaan???
Google saattaa taas kiusata. Wienerwald on jäänyt minulta käymättä; 1980-luvulla olin aika vähissä rahoissa synkeän tulevaisuuden häämöttäessä edessä enkä käynyt ravintoloissa kuin harvakseltaan viinaa juomassa, en juuri koskaan syömässä mitään, mutta tuollainen musiikki sopii kyllä hyvin schnitzeleille.
Ja mulla oli isoin palkka ikinä: olin postissa töissä. Tai ehkä ne oli pienet menot. Käytiin aika usein syömässä ulkona - Prunnissa oli paras tonnikalasalaatti, Vanhan Kellarissa valkosipuliperunat ja lounaalla mainio hinta-laatusuhde, Kultaisessa Härässä katkarapuhässäkkä jonka nimeä en muista, Happy Daysin pizzat oli hyviä, samoin kananrinta mustaherukkahyytelön kera... oi niitä aikoja. Nyt hyvä, jos raskii Buffassa käydä joskus...
Sinulla ei ole varmaan silloin ollut vielä perhettä, lapsia ja autoa. Ne on suuria menoja ja muuttavat kovasti nuoren ihmisen elämäntyyliä.
Lähetä kommentti