Jättiunikko Papaver pseudo-orientale

Botaniassakin tapahtuu jatkuvasti. Bostonin kasvitieteellisen puutarhan kuraattori Peter Goldblatt julkaisi vuosi sitten ehdotuksen Papaver pseudo-orientalen nimeämiseksi uudelleen ["A New Name for Papaver pseudo-orientale (Papaveraceae)", Novon: A Journal for Botanical Nomenclature, 21(2):182-182. 2011; DOI: http://dx.doi.org/10.3417/2009134]. Syynä on se, että samalla tieteellisellä nimellä on tunnettu sekä Georgian, Armenian, Iranin ja Turkin alueella kasvava luonnonunikko, että Idänunikon P. orientalen risteytyksiä muiden isokukkaisten unikkolajien kanssa. Koska Goldblatt huomasi että ensimmäisenä kyseinen nimi on annettu nimenomaan tällaiselle hybridille eikä villilajille, pitäisi botaniikan sääntöjen mukaan myöhemmin nimetyn lajin nimi vaihtaa. Villilaji on nimetty 1909, mutta hybridi jo 1898. Goldblatt ehdottaa uudeksi nimeksi P. setiferum. Nämä prosessit kestävät aina aikansa, enkä ole nähnyt että asiaan olisi jo tullut ratkaisu, mutta olen lämpimästi nimenvaihdon kannalla.

En erityisesti tykkää näistä pseudo-nimistä; kreikan ψευδής = vale, väärä, huijaus. Toki nimellä on botaniikassa viitattu nimenomaan siihen että jokin kasvilaji on samanlainen kuin jokin toinen, mutta sen ilmaisemiseen olisi muitakin sanoja, vaikkapa kreikan όμοιος tai latinan similis = samanlainen. Jos botanisti erehtyy lajimäärityksessä, niin syy on kyllä hänen itsensä. Ei siitä kannattaisi kasvia syyttää. Botanistin todennäköisestä mokasta hänen antamansa nimi joka tapauksessa jää vuosikymmeniksi muistuttamaan. Niin minä noita nimiä ainakin luen. Goldblattin uusi nimi - sikäli kuin en mene sekaisin latinan kieliopissa, jossa en ole kovin hyvä - tarkoittaa "vähemmän villiä unikkoa". Hän ei anna perusteita uudelle nimelle, mutta minulle se kelpaisi joka tapauksessa. Nimi kuin nimi, kunhan siinä ei ole tuota pseudoa. Siitä johdettu "Puolikesyunikko" sopisi minusta hyvin suomalaiseksi nimeksi; vaikka  tämä iso onkin verrattuna muihin täällä pärjääviin unikkolajeihin, niin ei tämä nyt mikään jättiläinen kuitenkaan ole.

Kiinnostuin nimestä, koska kasvi kukkii parhaillaan pitkin meidän pihoja. Lisääntyy siemenistä, tosin kylvettynä vain kohtalaisesti. Koska jälkeläiset ovat samantapaisia kuin emot, niin olettaisin että minulla on villilaji. Luontoportissa on ihan hyvä kuvaus kasvista; tosin terälehtien väritys vaihtelee syvän oranssista haalean vaaleanpunaiseen. Vaikka verkko on väärällään kuvia kasvista, niin laitanpa tänne nyt kuvia omistanikin. Ei kai tästä kenellekään mitään haittaakaan ole. Se on aika dramaattinen kukka. Vaikka teen tämän muistuttamaan aikasarjaa, eivät kaikki kuvat ole samasta nimenomaisesta kukasta. Minulla ei ole aikaa istua kotona kuvaamassa vain yhtä. Samanlaiset vaiheet niissä on kuitenkin kaikissa.

Kaunokaisia viitakossa. Luumutarhaan asettuneita siementaimia.

Nupusta dramatiikka lähtee liikkeelle. Taitaa olla kaverina urositikka yrittämässä imeä mehuja verholehdestä.

 Terälehdet paisuvat ja halkaisevat verholehtien kuvun.

 Puolikas on jo pudonnut pois.

 Lehdet kasvaa kasvamistaan ja viimeinenkin verholehtien palanen putoaa kohta.

 Hame on nyt vapaa kahleistaan. Vielä vähän ryppyinen, mutta siliää itsestään ilman silitysrautaa.

 Avautuminen jatkuu kunnes kaikkein pyhin hurlumhei paljastuu. Koko avautumisvaihe kestää muutaman tunnin. Heteistä varisee tummansinistä siitepölyä niin voimakkaasti että se tahraa nopeasti kukan alaosat. Emit ovat mielenkiintoisena tähtimäisenä muodostelmana tulevan siemenkodan katossa. En tiedä miten tämä unikko hoitaa itsepölytyksen ongelman; heteistä joka tapauksessa varisee siitepölyä suoraan myös omille emeille. Kimalaisia en ole näissä juuri nähnyt, vaan kukissa käy kärpäsiä, ampiaisia ja erilaisia kovakuoriaisia. Tepastelemiseen emien päällä kukan rakenne on muotoutunutkin; eipähän keinoilla väliä, kunhan siitos tapahtuu. Tuoksua kukasta ei ainakaan minun nenääni erity; se pelaa nimenomaan näyttävällä ulkonäöllä. Terälehtien kehän halkaisija voi olla kepeästi yli 10 cm.

 Sateesta ja kuumuudesta riippuen yksi kukka kukkii pari kolme päivää. Terälehtien uloin reuna saattaa ruveta vaalenemaan jo vuorokauden kuluttua. Vaikka kukka jaksaa tätä elämälle niin tärkeää aktia kauan, väsyy sekin aikanaan ja terälehdet alkavat putoilla pois.

 Heteet veltostuvat ja painuvat roikkumaan.

 Sitten nekin putoavat pois, ja tuuli vie ne mennessään. Niitä ei enää tarvita. Sukusolut hakeutuvat toistensa seuraan ja sen jälkeen siemenet alkavat hiljalleen kehittyä kodan lujien seinien suojassa. Tämäkin vaihe on ihan nätti jos sitä menee läheltä katsomaan. Emien päällä voisi olla mukavaa makoilla, jos olisi tarpeeksi pieni. Se on pehmeä patja kun sitä sormella kokeilee.

 Kasvi on perenna, joka talvehtii lihavalla juurellaan maan sisällä, leviten hiljalleen. Näitä on tässä kaksi, vaikka ne näyttävätkin yhdeltä mättäältä. Ikää näillä on n. 10 v. Jo kukinnan kestäessä lehdet alkavat reunoistaan kellastua alhaalta lähtien. Heinäkuussa mätäs ränsistyy. Ei kannata istuttaa minnekään kukkapenkin eturiviin, vaan kohtalaisen ravinteikkaaseen mutta vedet hyvin läpäisevään maahan jonnekin muiden kukkien keskelle.  Humusta ja hiekkaa sekaisin on hyvä yhdistelmä.

Olen tosin nähnyt ohjeen, jonka mukaan ränsistymistä ei tapahtuisi jos katkoo kukkavarret pois sitä mukaa kuin kukinta on ohitse, mutta en ole viitsinyt tehdä sitä koskaan. Kulkekoot kasvit minun puolestani luonnollista kiertoaan.

 Puolikesyunikko on kauttaaltaan karhean karvainen. Ei oikeastaan piikkinen, eikä nuo karvat kuivuttuaankaan yleensä juuri pistä, mutta hyvin karhea se on. Voi sitä paljain käsin käsitellä kunhan vähän varoo. Ulkonäkö panee varomaan.

Sama pensas 1.8. Tällainen kaunokainen. Suurin osa kesäkuisista lehdistä on jo ruskeita ja kuivia, loput kuivumassa. Siemenkodat törröttävät varsien päässä.

 10.8. vanhat lehdet ovat jo lähes kaikki kuivia, samalla kun siemenkodista on suurin osa pudonnut pois. Varret törröttää kohtuullisen lujina.

 Kun kuivaneet osat leikkaa pois, tulee esiin mätäs vihreitä lehtiä, tosin osa mustin reunoin. Se on kasvattanut ne heinäkuun mittaan ajankulukseen. Yksi nuppukin näyttää mättäässä olevan.